Mesikämmen Challenge

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Rogaining MM 2017 Latviassa.

Siitä onkin aikaa kun viimeksi on tullut kisaraportteja kirjoitettua, mutta nyt koin että semmoisen voisi jo pitkästä aikaa rustailla. Olihan se tarinan arvoinen reissu :) Päivittelen myös myöhemmin Paavon ottamia kuvia tänne.

Vuosi sitten SM:ien keskeytyksen jälkeen huomasin, että MM-kisat olisi lähellä Latviassa tulevana vuonna ja oma ajatus lähtemisestä alkoi heti kyteä. Ennen vuoden vaihdetta olin jo saanut Tanelin lupautumaan pariksi ja ilmoittauduimme ensimmäisten joukossa.

Treeniähän pitäisi näihin karkeloihin tehdä. Ongelmaksi meillä vaan muodostui allekirjoittaneen aivan liian tiukka puolivuotinen töiden osalta, jolloin valmistavia pitkiä juoksutreenejä ei tullut kuin kaksi: 5,5 h Jyväskylässä kintturogainingin kartalla Tanelin kanssa ja 4 h Oulussa yhtenä yönä itsekseen Oulu rogaa ja rollaa reitillä. Kisojakaan ei tullut yhtään alkukesälle. Positiivinen asia oli keväinen painonpudotus, jossa lähti 7-8 kiloa massaa pois ruodon ympäriltä.

Tavoitteenamme oli vetää ehjä 24 h veto, koska oikeastihan meillä kokemusta on älyttömän vähän nimenomaan 24h rogainingista, Petrillä muutama 4-8 h veto ja keskeytykseen Somerolla päätynyt 14h reissu. Tanelilla ei käytännössä yhtään reissua takana, mutta toisaalta rautainen kunto.

Painoimme siis torstaina autolla Ähtäri/Tampere akselilta lauttaan, josta n. 7 h ajomatka Viron ja Latvian läpi Rezekneen, olimme illalla 22:30 perillä, ilmoittautuminen, teltta pystyyn, lyhyt välppäys ja unille. Aamulla herätys kasilta, kamppeet niskaan ja ysiltä hakemaan kartat. Kartta oli laadultaan hyvä vedenpitävä tyvek, mutta koska emme model eventissä käyneet, ihan ei ollut kuvauksien taso selkeänä. Kartan keltainen/valkoinen/vihreä oli siis kulkukelpoisuudeltaan vähän auki. Arvioin matkavauhdin suunnitelmaan siten, että Someron SM:n toteutuneseen vauhtiin pitää käyttää kertoimena 0,85. Reitti oli meille aika selkeä, kartan koillisosan isot pisteet kiertäen ja etelän kautta pois, tavoitteena n. 100 km reitti. Pisteitä 275 alkup. suunnitelmalla.

Kartta löytyy siis osoitteesta http://sportrec.eu/ui/#1c93p4v 

Kisakeli oli raaka, +26-27 astetta lämmintä, erittäin kuuma ja todella kostea "lääsy", ja hiki virtasikin huolella. Startti klo 12:00 ja ryntäys letkan mukana maastoon. Heti ykkösen (409) ottaminen paljasti totuuden - valkoinen kartalla saattaa hyvin olla lehtipuupöheikköä, jossa kasvaa 1-1,5 metristä nokkospuskaa aivan tolkuttomasti. Suunnistaminen sujui alkuun hyvin ja naulasimme kaikki rastit ennen pimeän tuloa hyvin kiinni, pääosin molempien suunnistaessa. Vauhti oli hyvää, mutta aika nopeasti selvisi, että tiestön  ulkopuolella juoksemisesta tarvinnut haaveillakkaan, suurin osa valkoisista kartalla olisi Suomen suunnistuskartoilla tummanvihreitä, tummanvihreät Latvissa käytännössä läpipääsemättömiä. Keltaiset olivat hyvin harvoin nopeasti kuljettavissa, pääosin pelloilla kasvoi 1,5 m korkeudelta nokkosta, heinää, ohdakkeita ja kaikkea muuta matkantekoa hidastavaa, mutta toisaalta alueet olivat selkeitä muodollisesti.

Ennen starttia eniten jännitti nesteiden imeytyminen ja voimien riittäminen sitä kautta, mutta suurempia ongelmia ei ollut. Aloimme 3 h jälkeen ottaa 2h välein merisuolakiteitä alahuulen alle ja sillä vältyttiin krampeilta. 6 h kohdalla ensimmäisellä juomatäydennyksellämme teippasin vähän orastavaa päkiärakkoa piiloon ja matka jatkui tasaisella vauhdilla. Pystyimme hölkkäilemään helpot pätkät pimeän tuloon saakka. Pimeän laskeuduttua 21:00 suunnistaminen vaikeutui merkittävästi, päivällä maaston muodoilla pystyi ottamaan itsensä kiinni melko hyvin, mutta pimeällä ilman aiempien menijöiden polkuja olisi suunnistaminen ollut miltei mahdotonta. Teimme mielestämme pieniä virheitä vähän joka rastille, mutta GPS-seurannasta niitä ei näy, koska pääosin virheet olivat lähinnä epävarmuutta ja rastinoton hitautta selkeiden haahuilujen sijaan.

Yöllä ei juoksuaskelista tarvinnut esittää edes toiveita ja jaloissa alkoi rakkoja muodostumaan allekirjoittaneelle. n. 11 h kohdalla yhdellä tieosuudella niistä puhkesikin molemmat päkiät ja toinen kantapää, joka aiheutti kaksi compeed-taukoa n. 5 min per kpl. Matkanteko alkoi hidastumaan, mutta jalat silti antoivat vielä hyvin mahdollisuuden edetä suunnitelman mukaisesti. Olimme olleet 6h tultuamme n. 50 min suunnitelmaamme edellä, mutta 14 kisaamisen jälkeen olimme vartin perässä aikataulua. Siinä vaiheessa alkoi matkanteko hidastua jo aika rajusti ja allekirjoittaneen jalat eivät järin kovaa vauhtia mahdollistaneet, muutimme lopun suunnitelmaa 509-306-708-408-204-609-407 malliin 509-305-709-609-407 eli lyhensimme reittiä mutta pisteitä hävisi vain 6. Yön aikana nukutti kyllä yllättävän paljon ja pitkillä tieosuuksilla oli aika hiljaista molempien nollaillessa. Taukoja ei kuitenkaan pidetty ja tasaisesti könyttiin eteenpäin.

Käännekohta tulikin rastilla 710 18 h kisaamisen kohdalla: omat jalkani alkoivat olla niin kipeät etten pystynyt suunnistuksessa auttamaan oikeastaan yhtään,  tiellä pystyin vielä laahustamaan, mutta polulta poistuttaessa oli meno erittäin kivuliasta jo. Sitten luimme väsyneenä väärän hakkuuaukon ja sukelsimme ehkä noin miljoonatta kertaa sinne kaksimetriseen nokkospuskaan ja paju/koivupusikkoon nokkossekoituksella ja rastia ei löytynyt yhtäkkiä molemmilta katkeli kamelilta selkä kertaheitolla. Ei niinkään voimien loppumisen takia, loppui vaan aivan totaalisesti motivaatio kahlata koko ajan pöheikössä ja nokkospuskassa, etenkin kun jokainen metri tiestön ulkopuolella alkoi aiheuttaa tuskan parahduksia. Jätimme 710 pisteen hakematta (olimme siis rastiympyrän reunalla), samoin päätin yksipuoleisesti skipata 909 pisteen ja suunnata suoraan kohti maalia parin rastin kautta. Ärsytys oli molemmilla kyllä melkoisen suuri, mutta hissukseen taistelimme kohti maalia hakien 509-305-709 matkan varrella. Tielle päästyämme kysyin Tanelilta että vaihtoehtoina on kävellä suoraan 5 km maaliin tai hakea vielä 609 ja 407 matkalla, jalat oli kyllä aivan soosia olleet jo pitkään, mutta aikaa oli reilusti könköillä rastien kautta. Taneli tuumasi hyvin nopeasti ilman aprikointia että "suorinta tietä vaan maaliin". Maalissa olimme 21h 15 min suorituksen jälkeen pisteillä 243, n. 90 km tallaamisen jälkeen.

Mieliala oli välillä todella pettynyt matkan varrella kun emme omaan suunnitelmaamme pystyneet (ajallisesti olisimme kyllä pystyneet, mutta tällä kertaa ei henkinen jaksaminen riittänyt siihen ¨¨¨skaan maastoon tuon pitemmäksi aikaa). Jalat menivät kyllä todella karmeaan kuntoon, kaikkien varpaiden päässä isot rakot, sekä molemmissa päkiöissä ja kantapäissä puhjenneet rakot. Askelpituus kisan jälkeen oli 5-10 cm. Sinällään voimia jäi kyllä hyvin, koska jalat pettivät ennen voimien loppumista. Positiivista oli myös se, että energiatankkaus toimi ja mikään nivel ei alkanut prakaamaan. Tällä kertaa maasto kuitenkin vei voiton miesten henkisestä kantista. Näilläkin jaloilla olisi Suomen maastoissa haettu vielä helposti 3 h rasteja lisää, mutta tuolla ei vaan löytänyt taistelutahtoa hypätä sadatta kertaa pusikkoon. Tulevia vuosia varten pitää koittaa löytää rakko-ongelmaan ratkaisu joko pitkien treenien tai kenkävaihdon kautta.

Reissun parasta antia oli kuitenkin se, että Paavo oli matkassa huoltomiehenä (=paluumatkan kuskina), eli pääsimme kotimatkalle nopeasti kisan jälkeen ja matkan sai kerrankin nukahtamistaistelun sijaan rauhassa nukkua. Seuraavaa 24h roga lienee luvassa Jämillä 2018, ellei sitten jostain putkahda mielenkiintoista EM kisaa vähemmän kuumaan aikaan. On nuo ulkomaiden kisat kuitenkin kokemuksina niin erilaisia että sen puolesta niistä saa enemmän irti.

Petri






maanantai 20. heinäkuuta 2015

Porin Raasto 2015 kahden tiimin voimin!

Moro taas tauon jälkeen!

Viikko ennen omaa Mesikämmen Challengea lähdimme kahden tiimin voimin katsastamaan Yyterin maastoja Porin Raaston merkeissä. Tiimit olivat Petri + Paavo, toimiva kaksikko jo kevään Retki-Rogainingista ja Taneli + Pauli, jonka oletettiin olevan meidän ykkösnyrkki. Allekirjoittanut vitsailikin edellisviikolla, että taktiikka on selvä: Paavo vetää omaa vauhtiaan jalalla ja Petri roikkuu parhaan kykynsä mukaan pääosin n. 1 min/km perusvauhdiltaan kovemman Paavon peesissä. Oletus oli, että nopeilla vaihdoilla ja virheettömällä suunnistuksella saadaan aina Tanelia ja Paulia kiinni, vaikka jalalla vähän jäätäisiinkin.

 





















Keli suosi kisaajia ollen lähes täydellinen +18-20 puolipilvisessä säässä. Aamulla jo kartanjaossa selvisi kisan luonne aika selvästi: luvassa oli melko simppeli rata, joka runtataan kovaa läpi. Kisan kaava oli: prologi jalalla (n. 3 km), pyöräilysiirtymä asvalttia pitkin melontaan, jonka jälkeen oli ohjelmassa toinen jalkasuunnistus (n. 9 km), josta taas tietä pitkin fillarilla kolmanteen jalkasuunnistukseen (n. 3 km), jossa kerättiin loppujuoksun rastit. Loppujuoksuun (n. 7km) siirryttiin fillarilla parin maastorastin jälkeen.

 https://porinraasto.files.wordpress.com/2015/07/pyc3b6rc3a4ilyosuus-kilpasarja.jpg

Eli nopealla laskutoimituksella oletuksena n. 4h 30 min kisaan mahtui reilut 20 km juoksua/suunnistusta ja 20-30 km paahtamista maastopyörällä lähinnä asvalttiteitä. Mukavaa lisämaustetta juoksuihin kuitenkin toi se, että rastit sai osuuksilla hakea vapaavalintaisessa järjestyksessä. Aikamoinen juoksukisa oli siis luvassa.





Prologiin lähdettiin juoksemalla lähtöpaikalta 400 metriä kartoille rantaan, joissa ei ollut sen enempää kikkailtu: 8 rastia haettavana vapaavalintaisessa järjestyksessä. Etukäteen oli sovittu, että Petri suunnistaa prologin ja Paavo leimaa. Vauhti oli alkuun aika murhaavaa ja MK-kynnys ylitettiin kevyesti muutamaan otteeseen. Sujuvalla rastien hakujärjestyksellä prologista Petri ja Paavo kolmantena jatkamaan matkaa ja Taneli & Pauli n. 1-2 minuuttia perässä neljäntenä. 

Pyöräosuudella otimme Paavon kanssa melko rauhassa ja Taneli & Pauli ajoivat meidät kiinni ja melontaan lähdettiin tasatahtiin. Kärki oli n. 2-3 minuuttia edellä. Melonnassa Petri & Paavo hakivat ensimmäistä saarirastia ja paattiinkaan ei saatu kauheaa liikettä, mutta rantauduimme silti viidentenä heti Tanelin ja Paulin perässä. 

 https://porinraasto.files.wordpress.com/2015/07/reposaari-kilpasarja.jpg

Juoksuun lähdettiin ravaamaan taas kovaa alusta lähtien Paavon vetäessä letkaa. Rastit napsuivat kohdilleen varmasti, eikä helpossa maastossa ollut kovinkaan suuria pummin paikkoja. Yksi kehno reitinvalinta tuli, jonka vuoksi jouduimme hieman palaamaan takaisin ja virhettä tuli 2-3 minuuttia. Vaihtoon tullessamme oletimme olevamme n. sijoilla 3-5 ja Väsyneet oli saanut meidät melkein kiinni. Paluumelonta sujui jo huomattavasti sujuvammin ja SaVe:n vihreäpaidat etenivät jälleen peräkanaa kohti pientä MTB-polkuosuutta. Polkupätkällä eroja ei saatu toisiimme aikaiseksi, mutta tielle päästyämme Taneli ja Pauli löivät reidellä sen verran kovempaa, että eroa tuli minuutin verran. Lisäksi Väsyneet nykäisivät meidät kiinni pyöräosuuden loppupuolella. 



https://porinraasto.files.wordpress.com/2015/07/kallo-kilpa-ja-kunto.jpg

Kallon suunnistuksessa kerättiin 1:2500 mittakaavan kartalla rastit loppujuoksuun. Petri suunnisti vuorostaan ja Paavo piirteli rasteja karttaan, jolloin Petri sai aina hetken huilia. Suunnistus sujui, joskin yhden rastin ollessa 100 metriä väärässä paikassa tuli virhettä muutama minuutti. Maastona tuo Kallo oli kyllä hieno! Sai oikein ihmetellä suunnistuskartalla, että mitäs tämä 29 ympärillä oleva oikein onkaan reittisuunnittelussa :) Petri myöskin heitti päälleen rantakivikkoon, joka hidasti menoa hetkeksi. Vaihtoa lähestyttäessä huomasimme kuitenkin saavuttaneemme jo Free Adventuren ja tuumasin Paavolle olevamme todennäköisesti kolmantena n. 1-2 minuuttia kärkeä perässä. Vaihdot olivat varmasti porukan nopeimpia, koska emme edes yrittäneet vaihtaa fillarikenkiä jalkaan lyhyille pyöräosuuksille ja jatkoimme fillarilla taas eteenpäin. Hetken pyöräiltyämme huomasimme peräpeilissä jälleen Tanelin ja Paulin kirivän meitä kiinni tehtyään huonon kiertojärjestyksen Kallon suunnistukseen. 

Kuvaajakin osui paikalle rastilla, joka oli väärässä paikassa. Ihmettelyksihän se meni :)
Ilmeistä päätellen ei voi ainakaa yrityksen puutteesta syyttää!
Fillariosuuden loppupuolella ollesseen sukellusquestiin tulimme Paavon kanssa neljäntenä n. 3 minuuttia kärkeä perässä. Taneli ja Pauli olivat kolmantena tässä vaiheessa. Kuuden kärki oli käytännössä 4-5 minuutin sisällä kaikki vielä tässäkin vaiheessa kisaa ja totesimme kisan ratkeavan loppujuoksuun.

Loppujuoksussa yksi rasti oli 30 metriä väärässä paikassa ja nykäisimme ko. rastille Free Adventuren ja Outdoor Athleticsin kiinni. Tosin rastilta lähdettäessä OA lähti lyömään jalalla semmoista iskua ettei meillä ollut siihen mitään asiaa. Tässä vaiheessa n. 6 km ennen maalia alkoivat myös Petrin jalkakrampit tulla kuvaan mukaan. Kova kisavauhti Paavon perässä teki tehtävänsä ja loppujuoksu olikin aivan selviytymistä eikä kiri paljon irronnut. Onneksi Paavon reitinvalinnat olivat jälleen timanttia ja pummista ei ollut tietoakaan. Puolivälissä juoksua Petrin reidet olivat jo käytännössä krampissa koko ajan, eikä mitään "nykimistä" ollut enää havaittavissa. Silti n. 3 rastia ennen maalia yllättäen Free Adventure painoi ohitsemme. Olivatkohan lie pummia tehneet. Peesiin ei tosin ollut mitään saumoja. Viimeisellä rastivälillä huomasimme peesissämme myös Veljet K - tiimin, joka oli ollut kisassa käytännössä edellämme tai takanamme koko ajan. He nykivät etumatkamme pikkuhiljaa kiinni ja ärsytys oli suuri kun tajusi että mahdollinen podiumpaikka karkaa kramppien ansiosta, juoksuvauhtia kun ei voinut yhtään kiristää. 

Kisan loppuun järjestäjä oli kuitenkin bonuksena laittanut meille vielä SUP-lautailuviestin extrana reittikirjaan, jota Free Adventure ja Veljet K ei heti tajunnut. Lisäksi Taneli ja Paulikin putkahtivat vielä samaan aikaan rannalle. Tässä vaiheessa totesimme että OA oli n. 10 minuutin keulassa, mutta sijat 2-5 olivat käytännössä 10 sekunnin sisään. Paavo nosti meidät jälleen kakkosiksi ja Taneli toi toisen joukkueen kolmantena vaihtoon. Petri kuitenkin hyytyi/kramppasi sen verran pahasti että sijamme putosi viidenneksi. Pauli tosin nousi samalla toiseksi! Loppukiri olikin sitten tuskainen taistelu kramppeja vastaan, lonkkanivelen ollessa ainut liikkuva nivel jaloissa! 

Maalissa tuskien taival sitten alkoikin, kun Petri kramppasi maalileimauksen jälkeen n. 10 minuuttia yhtä aikaa molempien reisien ja pohkeiden voimalla :) Samalla saimme tietää, että Free Adventurella oli tullut väärä leimaus ja nousimme neljänsiksi jääden alle 3 minuuttia kakkossijan Tanelista ja Paulista. 

Oli kyllä hienoa kerrankin kisata koko ajan aivan kärkiporukassa! Aikamoinen sprinttihän tuo kisa oli loppuajan painuessa hivenen 4,5 tunnin päälle. Erot pysyivät pieninä, koska suunnistuksellisesti kisa ei tarjonnut mitään kovinkaan suuria haasteita. 

Kisassa oli mukava tunnelma. Reitti oli kyllä omaan makuuni etenkin pyöräilyn osalta tylsä. Ymmärrän tietysti, että jollain piti Reposaareen päästä, jos ja kun sitä haluttiin hyödyntää, mutta oli se silti melko turhauttavaa MTB:llä. Vapaavalintainen rastijärjestys on kaksiteräinen miekka, toisaalta hauska, mutta samalla siinä hieman aina sekoaa kun ei tiedä millä sijoilla milloinkin etenee. Questeja olisi varmasti saanut tuohon maastoon vaikka mitä (veteen hyppyjä, köysihommmia etc.), sukellusquest oli mukava ja toi mukavasti muistoja 2012 Rokuan kisasta. 




 

tiistai 19. toukokuuta 2015

RetkiRogaining 2015 - 8h MTB sarjassa.


Tiimin kesän kisakausi alkoi toden teolla kahdella rogainingilla, Salpaus-Rogainingissa 4h MTB sarjassa tiimillä Niilo & Markus ja seuraavana viikonloppuna RetkiRogainingin 8h MTB karkeloissa tiimillä Petri & Paavo.




Kisakokemusta puhtaista rogainingeista on jäsenillä vielä melko vähän, vaikka erinäisiä rogaining-tehtäviä on ollutkin partiotaito- ja erävaelluskisoissa ja seikkailukisojakin alkaa olla mukavasti takana. Silti Paavolle kisa oli ensimmäinen rogaining, eikä allekirjoittaneellakaan ole takana kuin yksi MuddyX ja Tampereen yörogaining 2014. Majoituimme Paavolla ja siitä suuntasimme aamulla kisapaikalle hieman karttojen jakamisen jälkeen. Kartat matkaan ja autoon suunnittelemaan reittiä rauhassa. Heti kartat käteen saatuamme oli selvää, ettei suunnittelusta tulisi helppoa. Rasteja oli paljon ja hajallaan, korkeuseroja oli äärimmäisen paljon ja käytännössä kaikki rastit pusikon puolella. Pyörällä ei rastille asti päässyt kuin muutaman hassun kerran kisan aikana.

Olimme laskeneet, että n. 14 km/h pystytään pitämään vauhtina kun jalkautumista tulee kuitenkin verrattain paljon. Suunnittelimme reitin pitkälti muutamien 9 pisteen rastien mukaan ja jätimme suosiolla kartan luoteiskulman kokonaan omaan rauhaansa. Tankkaus oli suunniteltu siten, että tasatunnein geeliä ja puolivälissä 15cm pikaruokapatongit. Luulimme reitille lähtiessä, että saimme hyvän suunnitelman aikaiseksi (joka todettiin kisan aikana vääräksi).


Pamaus klo 12.00 ja kohti kisakeskuksen lähirasteja suhteellisen rauhallisesti. 69 ensimmäisenä leimattuna, edellämenijöiden pummatessa rastia heti. Tässä kohtaa allekirjoittanut huomasi tehneensä todella ikävän virheen, laskin "hieman" keulan paineita, koska laitoin reilusti renkaisiin painetta. No keulahan pohjasikin koko ajan, ja laahasi n. 2 sentin joustomatkalla koko reissun ajan. Sen jälkeen 51 niemen nokasta ja kengät märäksi (onneksi oli neopren-sukat jalassa!) ja kohti 56 rastia. 56 kuvasikin suurilta osin koko kisaa: pyörällä tien varteen mäen alle, josta järjetön kapuaminen rastille ja lönkötellen alas. 32 rastille menevä polku oli täynnä kaatuneita puita ja pehmeää suota, tulihan siinä kerran vedettyä kunnolla sarvien ylikin keulan pohjatessa ja tökätessä. Äärimmäisen kehno valinta, mutta tulipahan tehtyä. Seuraavaksi tieväli tasaista nousua (80 metriä) rastille 91, jonka jälkeen otettiin alkuperäissuunnitelmasta poiketen myös 63. 93 oli pisteenä taas järjettömän mäen (40 metriä) päällä. Vastaan rastilta tulivat kovalla loikalla Free Adventuren Vapat ja Säily 24h juoksusarjassa. Kauhea loikka oli päällä :) Seuraavaksi hieman enemmän juoksua (vajaa 1 km suuntaansa) vaativa 94 ja heti perään 72. Ai että tuntui asvaltti välillä mukavan nopealta ajaa!


Kauaa ei asvaltista tarvinnut nauttia kun rastille 35 nykäistiin pikitien vierestä 55 metrin tömpyrä ylös. Synkkää menoa, kun pienimmällä vaihteella juuri ja juuri pääsee mäen päälle! Sama kaava piti paikkansa myös rasteille 55 ja 97, todella hienoja maisemia (!) kunhan jaksoi veivata mäen päälle. 3 tunnin väliaikapiste oli piirretty kartallemme ennen rastilla 82 käyntiä. Olimme siinä vaiheessa 8 minuttia tavoitetta perässä, eli ei paha ollenkaan! Otimme 82 rastin väärältä tieltä (viereiseltä tieltä olisi päässyt pyörällä lähemmäs). 67 mennessä Team 1life tuli vastaan n. 3:20 tultuamme, heillä reittisuunnitelma taisi olla meihin nähden eri kiertosuunnalla. Pitkä tieväli 90 rastille, jossa Vihtakota oli kyllä äärimmäisen hienon mäen päällä. Tosin rastilla puuskutin niin paljon, ettei siitä paljon mitään muista. Tässä vaiheessa tuntui siltä, että nyt tulee hyvä kisa ja kaikki menee mukavasti!

Seuraavat välit tulivat vielä mainiosti: 88 pistona, 75-59 (jossa teimme ensimmäisen 2-3 minuutin pummin)-89 (taas minuutti virhettä).

Saavutimme 6h väliaikapaikkamme reilusti 30 min aikataulusta edellä ja siitähän ne haasteet alkoivatkin :) 65 (nousua 60 metriä / 300 m matkalla) vei jo mehut aika raakasti pois. Paavo oli piirtänyt reitin eri tavalla kuin minä ja luuli meidän olevan lähempänä 98 rastia ja kommentti "haetaan se nyt vaan kun ollaan lähellä" meni minuun täydestä. Eikun hakemaan, tosiassahan pistoa tuli 3,5 km suuntaansa. Lähtiessämme rastilta pois alkoi olla selvää, että kaikkea ei ehditä hakemaan. jatkoimme kuitenkin suunnitelmaa edelleen hakien rastin 70 yllätys-yllätys 65 metrin nousun jälkeen mäen päältä. Peruskaava alkoi olla vartti ylös-minuutti alas :) Tässä kohtaa allekirjoittaneella oli hivenen tummunut vaihe, joka kesti aikalailla 6:30-7:30, kunnes tajusin ottaa extrageelin puolen tunnin välein.

Jostain hämmentävästä ajatusharhasta lähdimme hakemaan myös 96 rastin. Rastilta lähdettäessä aikaa maaliin oli 50 minuttia ja matkaa vielä 15,5 km lyhintä reittiä. Laskin, että myöhästymme maalista n. 15 minuuttia ja sehän kyrsi paljon! Alkuperäisen suunnitelman mukaan tällä välillä olisi pitänyt hakea 37-87-95-34. Matkan varrella oli suunnitelmaa jo lyhennetty varasuunnitelmaan 37-87-86. Lopullinen (allekirjoittaneen väsyneen mielen ratkaisu) oli täysillä pyöräily 86:lle ja siitä maaliin (eli se 15,5km). Päätimme myös tehdä extreme-"oion" lopussa. Vaihtokaupan kohteena olivat 400 metriä tunkkausta hiekkatielle vs. 50 metriä tienousua ja 1,2 km pidempi reitti. Tunkkaus tässä kohtaa teki kyllä pahaa!

Loppurutistus oli onneksi pirteä ja pienestä pummista huolimatta 86 löytyi ja pääsimme maaliin reilut 3 minuuttia myöhästyneenä.

Jälkikäteen kun katson karttaa, en varsinaisesti voi ymmärtää mitä reittisuunnittelussa olemme miettineet. Kahden 9 (65-98-70-96-86) pisteen rastin metsästyksen vuoksi teimme aivan turhaan idioottimaisen lenkin. Järkevämmällä reitin valinnalla 58-88-90-38-78-93-64-44-76-57-75-59-89-46-86 olisimme voittaneet viimeisen 4 h aikana 20 pistettä nykyiseen reittiimme verrattuna ja polkemismatka olisi lyhentynyt 5 km! Tällä oltaisiinkin kisattu sitten jo palkintosijoista nykyisellä polkemisvauhdillammekin! Jäämme jalalla arviolta helpostikin 30-60 minuuttia parhaille polkijoille, mutta nytkin pummia tuli ainoastaan 4-5 minuuttia koko kisan aikana, mikä on ehdottomasti vahvuutemme. Yhtään taukoa emme pitäneet (ellei ketjujen pomppimisista aiheutuvaa rassaamista, n. 4-5 minuuttia lasketa).

Loppusijoituksemme on aikasakkojen jälkeen kaiketi 7./24. Ihan OK sinällään ja tyytyväinen pitää olla erityisesti omaan fyysiseen suoritukseen. Nyt hyvät sijoitukset menetettiin meille poikkeuksellisesti suunnittelussa. Näin kärkeä huonommalla kunnolla pitäisi ehdottomasti saada reitti rakennettua siten, ettei siinä ainakaan hävitä yhtään!

Noh, nyt parin tiimin voimin Leon Lenkille (partiotaitokisat), siitä Jukolaan. Muuten kesäkuu meneekin pitkälti Mesikämmen Challengen reittisuunnittelussa, joka on jo hyvällä mallilla! Joten kaikki jotka tekstin tähän asti jaksoivat lukea, tervetuloa 18.7. kisaamaan! ;)  Luvassa myös Porin Raasto seikkailukisa viikkoa ennen "omia kisoja".

Kisasta tulee GoPro-video, kunhan jaksan sen editoida :)

Petri



sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Tampere YÖ-rogaining!

Olipahan taas seikkailu!

Lähdimme siis käytännössä ensimmäistä kertaa jalkaisin (=juosten) edettävään rogainingiin Tampereelle, joten odotettavissa oli kaikenlaista. Olihan meillä toki erilaisista rogaining - henkisistä 2-5 h koitoksista kokemusta sen verran runsaasti, että reittisuunnittelu ja suunnistus tiedettiin vahvuudeksemme, kovan vauhdin pitäminen sen sijaan ei. Kisan kaavahan meni siten, että 8h aikana tuli kerätä mahdollisimman paljon pisteitä, joita saatiin 3/5/7/9 per haettu rasti. Rasteja olikin maastossa pyöräsarjan vuoksi kuutisenkymmentä, jotka kaikki kiertänet olisi reitistä muodostunut varmasti yli 120 km. Olimme itse juoksusarjassa, mukana oli myös pyöräsarja.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan reitti mitoitetaan siten, että ensimmäiset 3h juostaan 7,5 min/km, sitten 2h 8,5min/km ja loput 3 h 10 min/km vaikka kävellen, todellisuudessa vauhti pyrittäisiin pitämään samana, koska metsäpätkät pudottavat keskivauhtia reilusti. Tuolla laskutavalla päästään n. 55 km matkaan, jota lähdimme suunnittelemaan.

Saimme mielestämme piirrettyä aika ideaalin reittisuunnitelman tuolle 55 km matkalle, joka maksimoisi pisteet (190 meidän versiolla) ja tuolla suunnitelmalla oli vielä mahdollista tehdä lopussa cut-off tai sopiva add-on - lenkki jos aika menee tiukille tai sitä riittää yllin kyllin.

Kisassahan oli väkeä todella mukavasti paikalla (juoksusarjassa jotain 55 tiimiä ja fillaripuolella vielä enemmän) ja lähdössä olikin sopivaa härdelliä. Sitten itse kisaan (mainitut sykkeet Petrin):

Startti:

8 min  Perinteisesti pientä tottumisongelmaa karttaan, otimme Petrin suunnistaessa hieman liian pienen polun kautta ensimmäisen 9G rastin. Virhettä tosin alle minuutti. Sykkeet 150-160 ensimmäiselle välille.

26 min 9L virheittä kiinni, tähän mennessä saatiin vauhti tasoittumaan jo sopivasti 7:30 min/km tasolle ja sykkeet sinne 140-145 tavoitetasolle. Niilon kanssa juttu luistaa koko ajan ja pohditaan, että on se taas kiva kisailla kahdestaan jossain! Pohdinta jatkuu myös siihen, kuinka muutaman tunnin päästä tuntuu taas todella pahalta :) Petri antaa suunnistusvastuun vuorostaan Niilolle alunperin pahimman näköiselle suunnistusvälille. Ensimmäinen geeli naamaan ja matka jatkuu.

45 min Usch. Järjetön nousu Kaukajärven rannasta ylöspäin.

50 min Sitten polulta pois ja suunnalla pöheikköön, tavoitteena osua linjan alle hieman kohteesta itään.

52 min Ei elämä mitä pöheikköä. Lunta on nyt jo niskassa ja per¨¨¨ssä. Nilkka tosin ei vaivaa ollenkaan ja huumoria löytyy vielä!

1 h 00 Ah, ihanaa! Pääsimme polulle, paikansimme itsemme kohteesta itään ja kohti 9A - rastia.

1 h 2 min Rasti löytyi, nopea leimaus ja pururataa (olipa onni että semmoinen meni linjan alla) pitkin kohti seuraavaa rastia, pitkä väli luvassa.

1 h 16 min Metsäautotiellä 15 cm lunta ja sen alla lätäkköjä, juoksu tosin pysyy rauhallisena ja vauhti tasaisen hyvänä. Onneksi Hiiltomiehet 2 (Nurminen/Peetsu) aukoivat pyörällä pientä jälkeä vastaantullessaan :) Sykkeet 140-150 ja vauhti siinä 7-8 min/km.

1h 25 min 9H löytyy pienen vajaan minuutin hapuilun jälkeen. Rastimääritteen lukemisessa pieni virhe ja heti löytäminen aiheuttaa haasteita. Ei tosin mitään merkittävää. Juoksu on kulkenut mukavasti ja fiilis on kyllä mahtava! Toista geeliä pötsiin.

1 h 40 min Niilo ilmoittaa mahan kiertävän kohtuullisen rajusti, joten Petrin leimatessa rastin 7P jää Niilo tyhjentymään hetkeksi.

1h 45 min Tyhjentäminen helpotti menoa ja mieli on taas virkeä molemmilla. Nyt pitkähkö tiejuoksu seuraavalle.

2h 8 min Pitkä rastiväli takana, mutta 9J leimaus hoidettuna. Ilman virheitä tuli tämä väli, sykkeet 150 huitteilla. Aivan mahtava rastipiste kyllä ja mukavaa harjupolkua molempiin suuntiin rastilta.

2 h 23 min Rastilla 7M. Petrillä menossa semmoinen 10 minuutin hiljainen vaihe (harvinainen). Eli geeli hieman suunniteltua aiemmin nassuun ja sen vaikutusta odotellessa eteenpäin.

2h 40 min 5K leimaus, 18 km tultuna nyt. Rastille tultiin hyvää hiihtoladun pohjaa ja juoksu piristyi taas mukavasti. Sykkeet 145-155. Nyt "pitkästä aikaa" luvassa tarkka piste pistona 9Q:lle.

2h 42 min Läskipyörällä ajettu polku lähtee sähkölinjan alta, houkuttelisi, mutta polku lähtee kyllä aivan väärään suuntaan, eli huonompaa linjan alustaa vielä hetken verran ja sitten suunnalla rastille.

2h 52 min 9Q kiinni ja takaisin uskaltaa lähteä koittamaan paljon kuljettua pikkupolkua, joka lopulta vei aiemmin nähdylle polulle. Sitä pitkin takaisin 5 K:lle ja sitten kisan metsäosuudelle, jossa tarkoituksena hakea 4 rastia (7+5+9+9). Fiiliksiä kysellessä todetaan, että Niilon jalkojen lihakset tuntuu hieman väsyneiltä/kireiltä, Petrillä lihakset hyvät mutta pientä jäykkyyttä lonkankoukistajissa.

3h 13 min Kaarinanpolku vie linjan alustaa pitkin mukavasti suoraan rastille 7N, joka löytyy laavulta. Hieno paikka paistella makkaraa ja nautiskella, siihen ei tosin nyt ole mahdollisuuksia, vaan suunta jatkuu metsiä pitkin kohti 5D rastia.

3 h 20 min Tässä kohtaa taktiikka on ollut toimiva (alkuun pieni lisälenkki), koska pystymme seuraamaan valmista lumeen tampattua uraa rastille asti emmekä ole ensimmäisenä rynnimässä paikalle. Voimatilanne on edelleen hyvä ja juttua riittää, myös fiilis on mainio. 5D löytyy ongelmitta.

3h 26 min Niilo lainasi Milan vanhempaa "tykkilamppua" ruotsalaisilta testilampuksi, koska heidän mukaan puoliteholla piti akun riittää 7 tunniksi, eikä ottanut omaa kiinatykkiä mukaan. Noh, eihän se niin mennyt vaan akku simahti nyt. Loppukisa siis minun tykillä ja Led Lenserillä ja Niilon petzlillä.

3h 37 min 9C löydettynä. Tällä kohtaa seuraavalle rastille lähtevä polku ei ole yhtä selvä kuin aiemmat ja jälkiä näkyy useampaan suuntaan. Lähdemme juoksemaan suunnalla parasta polkua.

3h 46 min Ei saateri, nyt mennään aivan päinvastaiseen suuntaan kuin pitäisi. Korjausliike takaisin ja suunnalla kohti pohjoista. 

4h Puoliväli! Aivan ei tiedetä missä ollaan, mutta suunnalla pohjoiseen, kunnes minuutin päästä tömähdetään aitaan kiinni, jossa näkyy myös masto ja joku tähtitornin näköinen härveli. Hetken mietittyä lamppu päässä syttyy "Aitovuori!", pikku nykäisy vasemmalle ja 9I rasti kiinni. Samalla Niilo tyhjentyy toisen kerran kisan aikana.

4h 9 min Puolenvälin krouviin suunniteltu 15cm Subway lennosta pötsiin ja matka jatkuu. 

4h 16 min Petri lähtee hölkkäämään tuskaisen pitkältä näyttävää seuraavaa rastiväliä kohti 7G:tä, kunnes Niilo huikkaa takaa, että nyt on jalat niin jumissa että on pakko kävellä jonkin aikaa. 

4h 22 min 27 km tultuna, Petrillä kulkee ja tähän loivaan myötäleeseen tulee kisan kovavauhtisin kilometri pienen kävelyn jälkeen. Niilolla tuntuu jaloissa ja kohta on taas pudotettava kävelyyn.

4h 32 min 28 km Alunperin piirretty kisan matkallisen puolivälin merkkipyykki, eli n. 30 min ollaan tavoitetta perässä, koska ensimmäisen puolikkaan metsäpätkät verottivat vauhtia. Tästä eteenpäin pelkkää tiejuoksua luvassa. Petri suunnistaa ja Niilo koittaa roikkua. Äsken juostiin hetken aikaa 6,5 min/km, joka tuli Petrillä helposti, mutta Niilolla todella nihkeästi.

4h 38 min Nyt on kriittistä, Niilo ilmoittaa että on pakko vaihtaa juoksu kokonaan "erävaelluskävelyyn" eli todella ripeään kävelyyn, jotta lopussa voi yrittää vielä juosta. Jalkoja olisi saatava auki. Kävelyvauhti on melko kova - 8,5-9,5 min/km. 

4h 45 min 7G leimaus. Aika hiljaista alkaa olla, Petri koittaa pitää vauhtia kävellen ja Niilo tulee pikkuisen jojossa perässä koko ajan. Jalat ei aukea, vaikka juoksuaskeleita ei enää oteta.

5h 4 min 32 km tultuna, ensimmäisen 3 pisteen rasti haettuna, ollaan tarkoituksella jätetty kaikki aiemmat 3 pisteen rastit hakematta, koska niistä on aina tullut suhteessa liian vähän pisteitä per käytetty lisämatka. Niilo laskee aikaa maaliin ja puhuu että viimeinen tunti juostaan, siihen asti on tultava kävellen. Niilo tuskailee, kuinka on ikävä olla se, jota odotellaan. Totean, että niitä kisoja tulee väkisinkin aina välillä ja muistelen vuoden 2012 Spring Adventurea Joken parina. Mieli kirkastuu hetkeksi.

5h 20 min 5S reittisuunnitelman mukaan napattuna. Rastilla nähdään Jumiklossi X, joilla taitaa olla hieman viileä ja tekemisestä näyttää enin kiire olevan pois. Päätämme tehdä reittisuunnitelmaan muutoksen ja poiketa Shellillä täyttämässä juomaa ensimmäisen kerran, koska molemmilla on enää pari desiä jäljellä.

5 h 34 min Juomatäydennys ja molemmille purkki Red Bullia naamaan ja tamppaus jatkukoon. Niilo puhuu omille jaloilleen tsemppaavasti :) 10 minuuttia aiheutti juomatankkaus pienen lisämatkan johdosta. Petri suunnittelee koko ajan, miten tehdä maksimaalisen hyvä cut-off, koska alunperin suunniteltua reittiä ei ehdi kiertämään. Lenkki 5E/9O/9P/5C/9N jää väliin ja suunnitelmissa on alkuperäisen suunnitelman mukaan vielä 3B ja 7E, sitten vaihtoehtoisesti 9R/5J/7B tai 3E/9N/9R. 

5h 52 min 9S kiinni. Suuntana 3B. Niilon eteneminen on verkkaista ja kävelyvauhti on tippuu rastin ottamisen jälkeen 10 min/km luokkaan. Jalkojen jumiutumisesta johtuen ankkakävely alkaa vaivata nilkkaa, joka alkaa kipeytyä. Niilo laskee puolituntisina etappeina aikaa maaliin.

6h 17 min 3B kiinni. On kyllä tuskaisen näköistä klinkkaamista Niilolla. Nilkka on jo pahasti kipeä.

6h 26 min 7E kiinni. Nyt ei voida enää haaveilla mistään lisälenkeistä Kaukajärven rannalla juoksemalla vaan pitää keskittyä pääsemään maaliin. Juttua ei oikein kummaltakaan irtoa. Sykkeet luokkaa 125 rennosti kävellessä. Vauhti on siinä 11 min/km selvitymistä. 

6h 58 min 9R kiinni ja suorinta tietä 7F:n kautta maaliin. Etsin Niilolle kepin, jotta kävely helpottuisi. Ei helpotu. Niilo pohtii miksi näihin kisoihin pitää aina lähteä. 

7h 23 min 7F leimattuna. Maaliin ehditään, mutta vauhti on luokkaa 12 min/km asvaltilla, Petrin sykkeet alle 120, joten loppukiristä ei voida puhua. Niilon mieliala hieman paranee kun maali lähestyy. Aika tuskaiset on viimeiset 3 h olleet jalkojen kanssa.

7 h 45 min MAALISSA! Fiilis ei ole aivan sitä parasta, mitä pitkien kisojen jälkeen yleensä, mutta kyllä se siitä varmasti paranemaan lähtee.



Näin reilu vuorokausi kisan jälkeen pitää todeta, että hampaankoloon jäi paljon! Olimme tuloksissa 13/53 ja kisa oli älyttömän kaksijakoinen, olimme vielä 4 h kohdalla (103 pistettä) karkeasti arvioiden sijalla 3-4 ja reittisuunnitelman mukaisella lopulla olisimme olleet sijalla 3. En ole varma, olisiko oma kuntoni riittänyt aivan koko loppumatkan juoksemiseen, mutta varaa jäi kyllä todella paljon kiristämiseen. Niilo on kuitenkin normaalioloissa minua selkeästi kovempi juoksija, joten potentiaalia on! Ensimmäisten 4h aikana keräsimme 103 pistettä ja toisen aikana 53 pistettä. Samoin ensimmäisen 4 h aikana juoksimme 85 % matkasta 25 km, jonka aikana oli runsaasti metsäosuuksia, kun taas jälkimmäisen puolikkaan aikana matkaa tuli 21,8 km, josta 90% kävellen. Eli lopun selkeillä tieosuuksilla olisi voinut kiristää.






torstai 6. marraskuuta 2014

Raulin Riimit - partiotaitojen SM syyskisat.

Ja jälleen tarinaa jaettavaksi!

Heti alkuun täytyy todeta, että teksti on aiempiin kisakertomuksiin verrattuna kevyesti enemmän kantaaottava myös järjestelyjen osalta. Toivottavasti mahdollisimman moni tulevia kisoja järjestäjä jaksaa lukea tämän läpi ja miettiä muutamia tärkeitä pointteja läpi.

Meillä tiimi siis Petri, Taneli ja Paavo. Leon Lenkeiltä on tällä kolmikolla yhteiskokemusta takana parin vuoden ajalta ja aina on yllättävän hyvin yhteispeli toiminut. Siinä mielessähän meillä on harvinaisen hyvä tilanne tällä hetkellä, että "ringissä" on tällä hetkellä 5-7 miestä, joista käytännössä aina saadaan vähintään yksi tiimi kisaamaan. Ja kaikilla kokoonpanoilla menestyminen on mahdollista.
  



Kisan teema oli tällä kertaa Badding, olivathan kisat Salossa. Tehtäväluettelo oli ensimmäinen suuri kritisoinnin kohteeni ja samaa vikaa on ollut mielestäni jo muutaman vuoden ajan lähestulkoon kaikissa PT-kisoissa. PT-kisojen perimmäinen tarkoitus on kuitenkin olla myös koulutuksellinen ja tehtäväluettelon tulisi vinkeillä suunnata harjoittelua oikeisiin asioihin. Viime aikoina tehtäväluettelot on kuitenkin rakennettu siten, ettei niistä saa valmistautumiseen mitään vinkkejä. Miksi tehtäväluettelo sitten julkaistaan, jos sen tarkoituksena ei ole edesauttaa harjoittelua kisoihin? Tällä kertaa tehtäväluettelo oli tehty Baddingin kappaleiden mukaan - hieno ajatus, muttei siitä kyllä mitään oikeasti valmistautumista auttavaa saanut irti.

Kisa lähti käyntiin ehkä kisan parhaalla tehtävällä: kitaralla. Saimme homman heti hyvin liikkeelle ja kitarasta tuli varmasti yksi siisteimpiä kätevyyksiämme koskaan. Pisteissä taisimme olla 3. parhaita (7,5/9.). 

Peruskaaos lähtötehtävän aikana. (c) Laura Korppinen


Meidän versio kitarasta. (c) Laura Korppinen

Lähtökätevyyden jälkeen alkoikin sitten käytännössä koko lauantain kestänyt jonottaminen. Taisimme jonottaa joka ikiselle rastille, yhteensä luokkaa 2,5 h päivän mittaan. Ja tehtävät eivät todellakaan olleet semmoisia, että jonotus olisi ollut pakollista. Suorituspaikkoja ja ilmoittautumispisteitä oli vain liian vähän. Tämän vuoksi kisoissa on suunnistustehtävä yleensä heti alkuun, jotta eroja saadaan aikaiseksi. 

Muutamia tehtäväpoimintoja:
- Laulu suomalaisesta maalaiskunnasta => n. 50 kysymystä Salosta, olimme valmistautuneet maakuntalauluihin. Veikkaamiseksi meni.
- Nyt kaikki rokkaamaan => mitähän tähän olisi pitänyt valmistautua? Baddingin laulujen nimiä. Veikkaamiseksi meni ja ärsytti. Haluaisin tämän tehtävän osalta kysyä, mitä järjestäjä tällä tehtävällä oikein haki? Koska nyt tehtävä oli kaikilta tiimeiltä 90% lottoamista. 
-  Koetetaan uudestaan => hauska partion yhteistoimintaa mittaava tehtävä, jossa aika oli liian lyhyt (oli lyhennetty jonojen muodostumisen vuoksi). Aivan älytön 45 minuutin jonotus ennen tehtävää vei mielenkiinnon aivan täysin.

(c) Laura Korppinen


- Valot => laivojen valojen tunnistusta. Maakravut olisivat toivoneet kyllä selkeämpää vihjettä, jotta näitä voisi opetella. Älytön etu meripartiolaisille, joilla nämä kuulunevat perustietoon? Ähtärissä ei paljon näitä ole tarvinnut osata, mutta ne voisi opetella jos niihin viitattaisiin! Opettelimme tähän kuitenkin merimerkkien valoja, sekä otsalampun valmistuksen.

- Suon kulkija => vilttipaarien tekeminen (ei arvosteltu), ja sen jälkeen 50 metrin metsäjuoksu mies kannossa. Mikä idea? Kuka oikeasti mittaa aikaa jos miestä pitää kantaa paareilla? Aivopieru tehtävänä. 

Yörastille tullessa oli fiilis melko jännä. Suunnistuksia odotettiin jo kovasti, olihan päivä mennyt pikkutehtäviä tehdessä ja jonottaessa. Yllätys oli kova, kun yösuunnistusta ei ollutkaan luvassa! Lisäksi yörastin tehtävien valinta oli täyttä lottoamista, koska lähes kaikilla tehtävillä oli palautusaika, eikä (kuten normaalisti) palautus vasta yörastilta lähdettäessä. Kämmäsin itse tässä taktikoinnin, koska otin ensiksi virkkaustehtävän (ilman aikarajaa), sen jälkeen ruokatehtävän (silakkakukko, palautus 5 h päästä) ja oletin viimeisten kahden tehtävän olevan perinteiseen tapaan aamun palautuksella. Eipäs ollutkaan, vaan veneen pienoismallin rakentamiseen oli aikaa 2h ja morsettimeen muistaakseni 1,5h. Auts. Muiden tiimien hinkatessa yhtä tehtävää kolmeen pekkaan kerrallaan, jouduimme me hosumaan yksi kutakin tehtävää (Taneli vene, Petri morsetin, Paavo ruoka/virkkaus). 

Mokasin itse piirilevyyn juotettavan morsettimen valmistuksen (ei vain osaaminen riittänyt), kasasimme hätäisesti veneen aikalailla hutaisemalla ajan loppuessa ja mieliala oli kyllä jälleen kerran tässä vaiheessa kisaa aika alamaissa. 2/4 yötehtävää oli mennyt omasta mielestä täysin vihkoon. Kukosta tuli kuitenkin hyvä ja virkkaus eteni kohtalaisesti. 

Pisteitä katsottaessa kisan jälkeen oli ihmetys suuri: morsettimessa jäimme vain 1-2 pistettä, vene oli 3. paras (7/8.p.) ja kukosta parhaat pisteet (7,6/8). Kun taas virkkaus (jota tehtiin paavon kanssa varmaan 6 tuntia putkeen ja mittanauhalla varmistettiin oikea koko) tuotti meille 3 pistettä pataan. Hämmentävää. 

Yörastin ärsyttävin elementti oli taas tehtävien vähäisyys. 2/3 miehestä sai nukuttua käytännössä 3-5 h yöunet, koska tehtäviä ei ollut. Jos tämmöinen ratkaisu on tietoinen, voisi siitä mainita kisaohjeessa, jolloin kilpailijat voisivat ottaa makuupussit mukaan. Niitähän ei kannata turhaan kuskata mukana, jos tehtäviä tehdään koko yö (kuten kuuluisi!).

Kisan ainut suunnistustehtävä (5 pistettä!) oli heti aamun ensimmäisenä. Tehtävässä oli kokonaista 6 vai 7 rastia ja hajaantua sai, joten olihan siinä 2 rastia haettavaksi per mies. Paikkakunnalla on 2 suunnistusseuraa (Perttelin Peikot ja Angelniemen ankkuri), joten eikö kisaan olisi oikeasti saatu hieman vaativampia suunnistustehtäviä. 

Kaiken lisäksi tehtävä oli kisahistoriani hämmentävin farssi. Tehtäväkäskyssä sanottiin, että varusteet tulee kantaa mukanaan. Reilun 30 kisan kokemuksella koskaan aiemmin paikasta A paikkaan B olevassa suunnistustehtävässä ei ole tarvinnut pakollisesti kantaa kamoja koko ajan mukana, vaan repun saa jättää oman maun mukaan, kunhan se on mukana maalissa. Tehtävässä ei varmasti yksikään 10 kärjen tiimeistä juossut rataa kokonaisuudessaan repun kanssa (ehkä joku on saattanut olla poikkeus, mutta kuitenkin), mutta 3-5 tiimille oli annettu hylsyt ko. tehtävästä. Nämä tiimit (me mukaanlukien) oli satuttu randomilla bongaamaan tehtävän aikana jostain ilman reppua. Jos tehtävässä on tarkoitus testata tehtäväkäskyn lukemista näin poikkeavalla tavalla, tulisi seurannan olla sitten järjestelmällistä esim. jollain rastilla. Nyt tehtävä olisi käytännössä pitänyt hylätä kokonaan, koska lähes kaikki vanhasta tottumuksesta olisivat saaneet hylsyn paremmalla valvonnalla. Hmph. 

Seuraava hämmennys tuli Apina ja Gorilla - rastilla (mahtava luonnontuntemustehtävä valmistautua?! Emme lähteneet opettelemaan lähisukulaisiemme ominaisuuksia, onneksi ennen kisaa.). 

(c) Laura Korppinen


Purkkeihin, joissa oli eri nisäkkäiden karvoja, ei saanut koskea. Paavo ei kuitenkaan sitä kuullut ja vahingossa ehti yhtä purkkia kääntää paikallaan 90 astetta, ennen kuin ehdin häntä kieltää siitä rastihenkilön kuullen. ("paavo ei saa koskea"). Emme saaneet tuosta varmasti mitään hyötyä, eikä siitä koitunut muille tiimeille varmasti haittaa! Rastimies ei edes huomannut virhettä ilman mainintaani. Kisan jälkeen meille oli tästäkin annettu hylsy. 

(c) Laura Korppinen

(c) Laura Korppinen


Pari viimeistä tehtävää meni ihan OK ja maaliin tullessa emme odottaneet mitään mullistavaa tulosta, mutta huomasimmekin olevamme aika lähellä mitalia siinä sijoilla 3-5. Emme jaksaneet kuitenkaan jäädä odottelemaan tuloksia / tekemään tarkistuspyyntöjä vaan lähdimme sijalla 4. kotia kohti, kun vielä n. 5 tehtävää oli arvostelematta ja olimme lähellä mitaleille nousua. Yllätys olikin lopputulosten julkaisun jälkeen järjetön kun tipuimme sijalle 8. saatuamme karvatehtävän hylsyn ja suunnistuksemme pisteet oli nollattu. 

Molemmat hylsymme olivat mielestäni semmoisia, että tarkistuspyynnöllä ja tuomarineuvoston kokoustamisella ne olisi saatu kääntymään hyväksytyiksi. 

PT-kisojen ongelma on tällä hetkellä se, että tarkistuspyyntöjä tekemällä näitä tämmöisiä kummallisuuksia saadaan oikaistua. Se taas vaatii sitä, että paikan päällä pitäisi kykkiä 6 h ylimääräistä maaliintulon jälkeen. Olin nytkin jo ehtinyt ajaa Ähtäriin, ennen kuin lopputulokset tuli julki. 

Pikkuhiljaa vaikuttaa siltä, että mitalisijoille pääsyyn vaaditaan paljon ylimääräistä aikaa istua tekemässä tarkistuspyyntöjä virheellisistä/kyseenalaisista arvosteluista.

Ei siinä, nämäkin virheet olivat semmoisia, joita voidaan korjata rastihenkilöiden kisakokemuksella. Jos sitä ei ole, tulee kisoista helposti kökköjä. 

Alan henkilökohtaisesti olla sitä mieltä, että Leon Lenkille pitäisi antaa SM-arvo ja muuttaa kokemattomien kisajärjestäjien SM-kisat kansallisiksi kisoiksi. LLHK on joka vuosi SM-kisoja paremmin tehty, koska kisaperinnettä löytyy. SM-kisoissa poikkeuksia on ollut (Nyota Ya Africa, Via Custus olivat esimerkiksi todella hyviä kisoja), mutta viime aikoina olen moneen kyllä pettynyt (uusi maailma, plask, partio.nyt ja toisaalta polarpop). Jenkkilä menee varmasti siihen kehnoimpaan osaan kisoja ja itse järjestelyissä mukana olleena voin kyllä todeta sen. 

Kohti tulevia kisoja! Odotukset talvikisojen suhteen ovat kyllä hyvät ja teema vaikuttaa mielenkiintoiselta (kalevala!).














sunnuntai 28. syyskuuta 2014

12th MuddyX - 4h MTB-rogaining, Oulu

Tämmöistä tällä kertaa!

Alunperin tällä kohtaa kalenterissa oli Jämin minirogaining, joka vaihtui aika nopeaan Oulun keikkaan kun MuddyX-päivä varmistui. Siinä mielessä tämä on melkoisen hämmentävää, etten koko 4 vuoden Oulussa asumisen aikana saanut ko. kisaa mahtumaan ohjelmaan (aina jokin toinen kisa päällekkäin) ja nyt Oulusta lähdön jälkeen täällä kuitenkin ollaan. Sinällään luvassa oli siis tuttuja maisemia ja paikallistuntemusta tuli kyllä käytettyä hyväkseen. Tosin näin oli varmaan 95% muillakin, joten yhtään en varmaan siitä hyötynyt. 

Tällä kertaa luvassa oli 4h Hietasaaresta käsin seikkailua ympäri Oulua. Olin päätellyt reitin suunnan aika hyvin (aiemmissa ei tuota seutua ole kauheasti vielä hyödynnetty). Lähtö oli 17.00, joten viimeiset 2 tuntia oli luvassa pimeässä painamista, mikä aiheuttaa aina omat haasteensa. Mukana oli MTB-sarjassa n. 30 henkeä ja loput 5 sitten matkasivat tossulla. Oma tavoite oli olla ensikertalaisena puolenvälin paremmalla puolella, olihan kesän aikana pyörällä eteneminen tuntunut kehittyneen aika mukavasti.

Reitin suunnittelun pitäisi olla rogainingin suola, mutta nyt annetussa n. 20 minuutin puitteissa ei paljon ehtinyt kuin piirtää rastivälit, mutta mitään matkan mittauksia ja pistesaldoja ei ehtinyt laskemaan. Omasta mielestä fiksu reitti kuitenkin löytyi ja matkaan.

Lähtölaukauksen pamahtaessa oma reittisuunnitelmani oli vetää ensin Hietasaaressa olevat kohtuullisen isoilla pisteillä olevat rastit, jotta ne varmasti tulee haettua (lopussa on aina kiire). Lisäksi pisteet näyttivät kohtuu pahoilta (etenkin 72), joka olisi voinut pimeällä olla melko infernaalinen. 



Piti käydä alkuun varmistamassa, pääsisikö 72:lle etelän kautta polkua pitkin pyörällä ja sitten uiden rastille. Sillan jälkeen oli aidat vastassa ja eikun takaisin. Matka 72:lle oli perinteistä Seppoa, merivesi oli kuulemma metrin korkeammalla kuin rastia viedessä, joten puoleen sääreen asti oli vettä varmaan 400 metrin matkalta. Oli muuten varpaat jäässä! 

53, 63 ja 92 suunnitelman mukaan suoraan rastille, jonka jälkeen taisin olla ainut joka lähti suoraan Bonusrasti 3:lle (3 bonusrastia, joilla yhdellä oli "savuava ase", piti selvittää millä). Noh, osuin suoraan ensimmäisellä vedolla oikein, mutta pientä lisälenkkiä se aiheutti. Hietasaaressa sykkeet oli käytännössä koko ajan 165-175, joten aika rapsakkaa tahtia sitä tuli kuitenkin vedettyä.


Olin tässä vaiheessa n. 3-4 minuuttia Ojalaa perässä ja aikalailla saman verran Keskinarkauksen Jussiin oli eroa (joka lähti kiertämään reittiä toisinpäin). OYSilta 81 rasti kiinni ja matka jatkuu. Tuuli oli välillä jotain aivan järjetöntä! 

Seuraavalla pätkällä teinkin sitten jälkikäteen katsottuna pahimman virheeni. 



Hain itse rastit 91-43-51-41-31-71, kuin Ojala oli napsinut 41-31-51-91-43-71. 71:lle tullessa oli minulla kilometrejä takana jo 28,2 kun Ojala oli tullut samat rastit 23,7 kilometrin tuuppauksella. Varsinaisesti koukkua ei tullut, mutta järjestyshän on ihan idioottimainen näin jälkikäteen katsottuna. Suunnistus toimi koko ajan aika mainiosti ja siinä ei eroja syntynyt. Edettiin Ilmosen Markuksen kanssa pitkään siten, että Markus pyöräili kovempaa ja minä napsin aina edelle kun Markus pummasi rasteja tai sekosi reitillä. 

Jalka tuntui vielä hyvältä tuossa 1h 45min jälkeen. Sykkeet edelleen koko ajan luokkaa 160+, mutta niin se pitää ollakkin. 


Rastin 33 jälkeen totesin, ettei maksa vaivaa lähteä seikkailemaan 2 pisteen rastille tässä vaiheessa kisaa ja ajelin siitä kylmästi ohi, nappasin 61 ja jatkoin matkaa suunnitelman mukaan kohti 52:sta. Ennen 52:sta tuli pimeä. 32 oli alunperinkin tarkoitus jättää väliin, mutta ajatuksena oli hakea 73 52:n jälkeen. Jalka alkoi jo painamaan jonkin verran tuossa ennen 52:sta ja tankkasinkin Gainomaxin ja geeliä 2h 30 min kohdalla. 

52:lle tulikin sitten kisan isoin pummi, otin väärän ojan (penkkatie jatkui pitemmälle, mitä kartassa) ja tulin hieman liikaa vasemmalle ja olipahan ryteikkö vastassa! Siihen semmoinen 5 minuutin edestaas sinkoilu. Tässä kohtaa kypäräkameran video on kyllä mukavaa katsottavaa.


Lähdin vielä 52:lta alkuperäisen suunnitelman mukaan ajatuksena hakea pistona 73, mutta jo ennen pikitietä täytyi todeta, ettei kello anna siihen mitään mahdollisuuksia ja eikun täysillä kohti 62:sta. Tässä kohtaa olisi voinut olla jo ikävä suunnistaa pimeällä, jollen olisi muistanut yöcupin suunnistuksista parin vuoden takaa ko. maastoja. Reitillä oli pari "rokuapolkua", jossa rengas upotti koko matkalla sen 10-20 cm ja ajo meni aivan mönkimiseksi, hyvä jos eteenpäin pääsi. Ja reisi oli kyllä aika lopussa jo. 62 oli hiekkakuoppa alueella, jossa oli 500*500 metrin alue pelkkää avointa hiekkakuoppaa/maakasoja. Meinasi kyllä usko loppua, mutta tuurilla rasti löytyi ja kohti 82:sta. Sekin vielä napsahti kohdilleen, harmi vaan etten bongannut uutta pururataa ennen Hiukkavaaraa, sillä olisi voinut minuutin voittaa ajassa. 


Olin laskenut lähtiessä, että 82 menee aikaa maaliin (12 km) semmoiset 30 minuuttia. Rastilla leimauksen jälkeen oli kellossa 3:29:30, joten kiire tulee! Loppu olikin sitten aika taistelua. 30 minuutin kiri asvaltilla kohti maalia. Reisi oli jo sen verran väsynyt, että myöhästyin vajaat 2 minuuttia 4h määräajasta ja sain 2 miinuspistettä, mutta ai että oli hieno fiilis! Lopussakin oli vielä useampia reitinvalintoja, joista itse tein ehkä hivenen pitemmän, mutta toisaalta todella selkeän tuuppausvalinnan.


Käytännössä tein omaan taito- ja kuntotasooni nähden lähes maksimisuorituksen. Tuskin olisin paremmalla järjestyksellä aiemmin saanut yhtään rastia enempää haettua ja ajan suhteen meni kyllä periaatteessa aivan nappiin arviot! 

Sijoitus kisassa oli lopulta 3. johon täytyy olla kyllä todella tyytyväinen! Kuitenkin lopulta ensimmäinen rogaining, missä olen mukana ja heti nappisuoritus. Kärkikaksikon (Ojala, Keskinarkaus) vauhti on kuitenkin (vielä) sen verran kovempaa, ettei siihen olisi mitenkään pystynyt. Itsellä tuli matkaa 68 km ja pisteitä kaiketi 105/121 (kärjellä 69-71km/113 pistettä). Äkkiseltään katsottuna Jussin reitti näyttää fiksummalta, ja tuolla reitillä olisin ehkä itsekin muutaman pisteen enemmän saattanut napsia. 

Kaikki reitit näkyvillä www.gpsseuranta.net ja kisavideo tulee jossain vaiheessa! Harmi, että kypäräkamera alkoi toimia vasta pimeän tullen, jolloin siitä nyt ei kauheasti saa kuin fiilistä :) 

Petri 


maanantai 25. elokuuta 2014

Veikot AM-partiosuunnistuksissa!

Tämmöistäkin tuli Veikkojen porukalla käytyä nykäisemässä. Partiosuunnistusta on tullut noissa partiotaitokilpailuissa vedettyä 1-3 kertaa vuodessa, mutta koskaan emme ole porukalla olleet ns. virallisissa partiosuunnistuskisoissa (jotka suunnistusseura on järjestänyt). Nyt päätimme treenimielessä lähteä tiimillä Petri, Paavo ja Taneli ko. kisaa koittamaan. Aika nopeasti myös selvisi, ettei Tanelin jalasta ole kisaan juoksemaan, joten onneksi tiimi saatiin kasaan ainoastaan soittamalla yhtä sukupolvea vanhemmalle Autiolle ja Make oli mukana! 

Lyhyesti kommentoituna teimme myös vuoden suurimman pummin lauantaina. Ajoimme Ähtäristä Vaasaan ja kisainto oli kova, mutta ihmettelimme kun kisakeskuksen ohjeita ei alkanut löytyä millään. Jatkoimme hetken vielä eteenpäin ja Paavo sitten tokaisi, että: "kai se kisa nyt tänään on" ja vastasin siihen kuskin paikalta "joo kyllä se 24. päivä lauantaina oli!". Kyllä muuten hymy hyytyi kun tajusin, että 24. päivä on sunnuntai! Eli n. 350 km "turhaa" autolla ajamista oli tullut tempaistua ja eikun kohti kotia. Illalla hyvä MTB-lenkki Paavon kanssa ja sunnuntaina uudestaan. Että näin. 

Sunnuntaina kisaamaan uudella innolla. Lähdimme tottakai H21A-pääsarjaan koittamaan miten jako onnistuu! Viivalla kanssamme olikin melko kovan näköisiä suunnistajia ja fiilis allekirjoittaneella oli semmoinen, että joskohan nyt ei viimeiseksi jäisi! Kuitenkin meillä tiimissä ainoastaan yksi "oikea" suunnistaja ja Paavokin etuliitteellä ex, allekirjoittaneen ja Maken ollessa lähinnä harrastematkaajia. 




Jakotilanne on aina hektinen, lähtömerkin kajahdettua säntäsimme n. 400 metriä tietä letkassa K-pisteelle, jossa rastien jako tapahtui. Löysimme aika hyvällä rutiinilla aluksi haastavalta näyttäneeltä kartalta kolmelle miehelle radat. Tarkoituksena oli laittaa Paavolle haastavimpia pisteitä yhdistettynä allekirjoittanutta pitempään matkaan ja Makelle vastaavasti minun rataa vastaava reitti. Noh, kartta antoi mahdollisuuden minun ja Paavon reitteihin, mutta Make sai todellisen juoksuradan, jossa tietä paukuteltiin lähes 6km ja n. 4km muu osuus oli sekin pitkälti polkuja pitkin. 

Toteutushan oli päivän juoksuihin nähden aivan loistava, allekirjoittaneen tullessa ensimmäisenä kokoomarastille, n. 1-2 minuuttia ennen Paavoa ja n. 5-6 minuuttia ennen Makea. Juoksimme hyvän kirin saattelemana maaliin ja saimme kuulla kuulutuksesta "kolmantena pääsarjassa maaliin Ähtärin Urheilijat" joka kyllä aiheutti melkoiset tuuletukset! Kunnes kuulimme, että meillä oli 1 rasti käymättä. Joka itse asiassa oli käytynä, mutta Paavo oli unohtanut lähdön tuoksinassa nollata EMIT:insä ja edellisen kisan ollessa Mesikämmen Challenge yli 40 leiman kanssa, oli kortin muisti täynnä ja yhtä leimaa ei saatu noukittua sieltä ulos. Tuloksena siis hylsy ja hyvä harjoitus! 

Jälkikäteen matkoja katsoessa täytyy todeta, että Make teki omalle "radalleen" (7 rastia/10 km) aivan huikean onnistumisen ja juoksun, Paavo veti omalla tasollaan yhden huonon reitinvalinnan/pummin myötä (14 rastia / 7 km) ja allekirjoittanut alisuoritti kyllä vahvasti, pummia tuli lähes 15 minuuttia (13 rastia / vajaat 6 km). Onneksi hieman kehno suunnittelu tässä mielessä antoi mahdollisuuden omiin pummeihini. Jälkikäteen yksi rasti olisi Paavolta pitänyt siirtää allekirjoittaneelle. Erittäin hyvä treeni syksyn partiotaitojen SM-kisoja ajatellen. Kyllä tällaisellakin suorituksella pitäisi eroa saada muihin!

Petri