Mesikämmen Challenge

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Uusi Maailma – partiotaitojen syysSM-kilpailut Porvoossa


Taas käytiin yksi kisa läpi. Edellisistä partiotaitojen SM-kisoista olikin vierähtänyt jo 2 vuotta. Tälläkin kertaa tiimin kasaaminen oli yllättävän haastavaa, aluksi suunnittelimme jopa 2 porukan lähettämistä (minä, Jokke, Niilo, Paavo, Taneli, Markus), mutta erinäisten vaivojen ja päällekkäisyyksien takia jouduimme Markuksen kanssa rekryämään Laurilan Mikan Kiimingin Virkuista kolmanneksi mukaan. Mikallahan kokemusta kisoista kyllä riittää, joten mitenkään kokematon ei kolmikko ollut.

Kisan tehtäväluettelo ei liiemmin kannustanut valmistautumiseen ympäripyöreine kuvauksineen. Emme siis treenanneet kauheasti kisoihin, tsekkasimme perustietoja kisan teemaan (tutkimusmatkat) ja lähdimme hieman ”soitellen sotaan”. Kisa itsessään oli suomenruotsalaisten partiolaisten järjestämä. Kisaa edeltävä ilta kuluikin leppoisissa merkeissä Markuksella Espoossa hampurilaisia syöden, varusteita jakaen ja biljardia pelaillen! Erittäin hyvä kisaa edeltävä ilta!

Kisa lähti perinteisesti liikkeelle lähtöväkertelyllä, joka tällä kertaa harmiksemme ei ollut mukavaa nikkarointia puusta, vaan kolme erilaista rautalanka/naru/neula-periaatteella tehtävää korua. No eihän se hyvin mennyt! Aikamoista räpeltämistä, tiimin yhteispeli kyllä toimi, mutta taidot eivät riittäneet.
Seuraavana tehtävänä painoimme partiosuunnistusta jokainen omalla radallaan, yksi suunnistuskartalla, yksi tiekartalla ja yksi ilmakuvalla vanhassa Porvoossa. Hieno tehtävä ja 6. paras aika meille, varsin hyvä juoksu. Sen jälkeen pistimme tiskiin yhden kisan pahimmista epäonnistumisestamme ruokatehtävässä (pelmenejä piti tehdä), saimme 1,6 pistettä kun lähestulkoon kaikki muut saivat 3,8-5 pistettä! Emme tienneet yhtään mitä pelmenit olivat ja se näkyi. Vielä kun seuraavaan yllätystehtävään (3 kpl nopeasti ratkottavia pulmia) pamautimme nollat, oli mieli kunnolla maassa! Eikä asiaa parantanut seuraavan ”yllätystehtävän” jäätelön tekeminen (35 min täysi ruokatehtävä), jossa saimme sokerijäätelön sijaan viileää suolavelliä (videolla lisää). Mika oli suolajäätelön jälkeen todella surkean näköisenä hetken aikaa (kunnes selvisi, että olimme saaneet 2 pussia suolaa, emmekä ollenkaan sokeria).

Pitkien tehtävien putki jatkui 60 minuutin pikku puulaatikkonäpertelyllä (meni ihan OK, 5. parhaat pisteet) ja laivan värkkäämisellä pulloon! Laiva pullossa oli kyllä taas semmoista pikkunäpräystä ettei paremmasta väliä. Noh, siinä saimme kuitenkin taas kätevyyden valmiiksi kaikkine osineen ja ihan OK pistein (jäimme n. 0,5-1 pisteen edellä olijoille). Seuraavaksi tunnistimme eri maiden tervehdyksiä (olimme hieman ehtineet edellisiltana treenata) ja otimme 2. parhaat pisteet kotiin. Muutamien pikkutehtävien jälkeen, jotka menivät aika tasapaksusti, tulimme yörastille, jossa tehtäväpaletti oli varsin mukava! Oli hampurilaista, yösuunnistusta ja shakkilautaa kunnon puusta!

Hampurilaista tekivät Markus ja Mika, kun taas minä aloin pakertamaan shakkilautaa. Burgeri meni muuten mainiosti, mutta poikien sämpylän paistossa loppui aika kesken ja jäi keskeltä raa’aksi. Shakkilaudassa tuli idioottimainen moka, jonka vuoksi lohenpyrstömme hajosi ja jouduin rakentamaan korvaavan kiinnitysmekanismin puutapeilla, mikä vei aikaa viimeistelyltä. Yösuunnistuksessa Markus ja Mika painoivat huippusuoritukset, kun taas itse seikkailin yhtä 3 pisteen rastia yli 10 minuuttia löytämättä sitä, sen pistevaikutus oli n. 0,4 pistettä. Ihan OK suoritus kuitenkin ja 5. parhaat pisteet.

Yörastilta lähdimme taistelumielialalla kova nousu mielessä! Aamun pikkutehtävissä teimme perussuorituksia ja vältimme isot virheet, mutta kahdessa ns. teoriasuunnistuksessa tuli ihmeellisiä virheitä! Normaalisti olemme olleet tasaisesti 3. parhaan joukossa vastaavissa tehtävissä, mutta nyt tökki. Ensin suuntimatehtävässä 3 pistettä takkiin ja sen jälkeen ”mikä kartta vastaa tätä paikkaa”- tehtävässä vielä 1,5 pistettä takkiin. Nuo 4,5 pistettä olivat ruokatehtävien kanssa kyllä kriittisiä.

Maaliin tullessamme sijoituksemme oli 16. ja mieliala todella surkea! Lähdimme aika nopeasti kotia järkytyksen jälkeen, kuitenkin 4 vuoteen huonoin sijoituksemme on ollut 8. ja nyt näytti sija olevan todella kehno. Kuitenkin lopussa nappasimme muutaman päänahan ja loppusijoituksemme oli 11. Tyhmät virheet kun olisi ottanut pois, olisi sijoitus ollut n. 7-8. Näin näpräyspainotteisessa kisassa kärki on kyllä kaukana!

Nyt on jo katse eteenpäin ja ensi talvikisoissa pamahtaa!


Petri

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Team SaVe (Vaasa-osasto) kisatarina Ähtäri Adventuresta.


Meidän kisareissu alkoi Espoosta lauantaiaamuna kuuden aikaan. Aamun aikatauluun emme olleet jättäneet juuri varaa ylimääräisille kommelluksille, mutta ainahan sitä jotain pientä tulee eteen. Niin myös tällä kertaa, ja ylimääräistä aikaa kisapaikalla ei ollut, vaan rivakasti kamppeet kasaan ja lähtöviivalle. Kisatunnelmaan pääsimme kuitenkin nopeasti, kun ympärillä pyöri ihan urheilijan näköisiä tyyppejä virittelemässä kulkupelejään tiukkaan iskuun.



Kilpailunjohtaja/ratamestari/quest-vastaava/huoltopäällikkö Jykylän lyhyen tervetulopuheen jälkeen päästiin avaamaan kilpailun prologiosion kuori ja kisa lähti käyntiin. Suunnistuksesta tuttua K-pistettä kisassa ei ollut, mutta jos olisi ollut, niin meidän tiimi olisi ollut siellä ensimmäisenä. Siihen malliin rivakasti lähdimme liikkeelle lähtöpaikalta, tosin väärään suuntaan. Ähtärin keskustan tunteminen edes pintapuolisesti olisi voinut helpottaa prologin karttana toimineen peilikuvakartan tulkintaa. Rastipaikoista useimmat löytyivät ajallaan, mutta leimasimia huomattavasti vähemmän. Prologin maaliin tulimme tavoiteajan tuplanneena ja 2/5 leimaa rastikortissa. Petri kommentoi meidän ihmettelyjä toteamalla: ”Kyllä niillä kaikilla rasteilla on leimasimet, tämä vaan on seikkailukisa.” Kilpailun luonne ei ollut kovin selvä tässä vaiheessa.

Pyöräilyosuus lähti vähän tunnustellen liikkeelle ja mietimme jatkuuko prologin teema myös kisan varsinaisilla etapeilla. Rastit kuitenkin löytyivät hyvin ja leimasimetkin olivat suunnistushengessä rastilipun vieressä. Seikkailullisia elementtejä ja vaihtelua tarjottiin muutamalla pisteellä, joissa rastit olivat vähän isomman mäen päällä tai suolammen keskellä. Hienot polkupätkät ja sujuva pyöräosuus sai meidätkin taas innostumaan kisasta. Harmiksemme vaan 9. rastilla taas tuli eteen tilanne, jossa rastilippua tai leimasinta ei löytynyt kohteesta. Prologin hämmentäminä haravoimme rastialuetta etsien lippua sieltä täältä, mitään kuitenkaan löytämättä.


Pyöräilyosuuden keskellä oli muutaman kilometrin mittainen rivering-osuus, jossa rastit oli sijoiteltu virtaavan joen molemmin puolin ja joen keskellä olleisiin saarekkeisiin. Tällä etapilla pääsi hyvään tekemisen meininkiin kahlaamisen ja polkujuoksun merkeissä. Riveringin jälkeen oli vielä pyöräosuutta jäljellä muutaman rastin verran. Ensin oli kuitenkin päästävä metsän keskeltä takaisin tielle. Meidän tiimiämme alkoi loputtomalta tuntunut pyöräntalutuspätkä jo hieman kyrsiä, mutta lopulta tielle kuitenkin päästiin.
 Pyöräilyn jälkeen oli kisan puolivälin huoltopiste. Mitään vaatteiden vaihtoa emme tehneet, mutta evästä syötiin hartaudella ja ajan kanssa ja täytettiin juomapulloja. Juoksuosuus alkoi mäen päälle kiipeämisellä, josta palkintona ei ollutkaan pisteen leimausta, vaan vihje etsiä leimasinta paikallisen nuorisoseurantalon ulkoseinältä. Hieman yllättäenkin tuo talo sattui osumaan reitillemme ja leimasinkin löytyi muutaman kierroksen jälkeen. Jatkoimme hölkkäilyä kohti seuraavaa rastia. Saavuimme rastipisteenä olleen sillan luo ja rastilippukin löytyi. Leimasin ei. Seuraavan 10-15min kolusimme siltarakennelmaa alta, päältä ja sivuilta, mutta jouduimme kuitenkin toteamaan, että joka rastilla nyt ei vaan ole leimasinta. Kilpailuinto lopahti lopullisesti tässä vaiheessa ja lopun tulimmekin retkeilymeiningillä. Meidän vauhtia kuvaa se, että jossain kohtaa juoksuosuudella etana oli ehtinyt kiivetä olkapäälleni…


Melontaosuus vielä piristi mieltä kun sade loppui ja maisemat olivat hienot. Vauhtia ei ollut, mutta nautiskelimme muuten vain mukavasta menosta. Ne rastit mitä haimme olivat paikoillaan ja vähäksi aikaa puheet ratamestarin nokkeluudesta piilottaa leimasimet jäivät taka-alalle. Rullaluistelupätkälle saavuimme ilta seitsemän aikaan ja totesimme yhteisellä päätöksellä, että tässä olimme jo sen verran hidastelleet, että turha vaarantaa luistimien laakereita märällä kelillä, ja niin jatkoimme taivallusta kypärät päässä, pelastusliivit päällä ja rullaluistimet kainalossa kuin polttarisankarit konsanaan. Yhden matkan varrella olleen rastin päätimme hakea, mutta emme varsinaisesti yllättyneet, kun sitä ei lopulta rastipisteestä löytynytkään. Viimeisen kilometrin jouduimme vielä juoksemaan ehtiäksemme annettuun aikarajaan, eli ennen iltakahdeksaa maaliin.
Ilta jatkui Petrin mökillä saunoessa ja selvisi myös puuttuneiden rastien taustoja ja ilmeisesti nulikat olleet asialla. Kilpailusta jäi jälkeenpäin ihan positiivinen kuva, kun kuuli, että kaikki yllätykset eivät olleetkaan suunniteltuja. Kiitokset kisan järjestämisestä Petrille ja kisaan osallistumisesta Antille ja muille (liian) kovasta vastuksesta!  


-Markus

perjantai 13. syyskuuta 2013

Erävaellus SM 2013 - Nuuksion Nuuskinta (Petri ja Markus)

Se olisi taas kisat käytynä ja pikkuhiljaa päästy normaaliin elämään kiinni. Tässä hieman jälkimaininkeja erävaelluksen SM-kisoista mallia 2013. Meille Markuksen kanssa tiiminä kisa oli viides peräkkäin. Taustalla ensimmäisen Reisjärven katastrofaalisen keskeytyksen jälkeen nousujohteinen sarja 16. → 7. → 6. Kisaan lähdettiinkin sillä ajatuksella, että sijoitusta pyrittäisiin taas hilaamaan hivenen ylöspäin, vähintäänkin pitämään samalla tasolla. Erävaellukselle treenaaminen on teoriapainotteista ja tälläkin kertaa koitimme lukea kohtalaisesti. Kohtalaisesti tarkoittaa tässä tapauksessa aloittamista n. kuukautta ennen kisaa, loppua kohden kiristyvällä tahdilla. Menetelmäksi on valikoitunut tehtävien tekeminen ”tärppiasioista” kaverille, jolloin sekä tekijä, että treenaaja oppivat asian. Vuosien saatossa varustepuoli on löytynyt aika vakiintuneeksi ja tälle kertaa ainut uusi varuste oli Markuksen reppu, sekä molempien uudet kengät. Kisat olivat Nuuksiossa Markuksen nykyisissä kotimaisemissa ja kisan aikana kuulinkin kymmeniä kertoja ”tässä olen käynyt muuten lenkillä/retkellä/yöpymässä/pyöräilemässä”. Kisoissa mukana olivat myös Niilo ja Paavo toisena Sappion Veikot – tiiminä. Toisen tutun tiimin mukana oleminen on erittäin tervetullut virkistys, koska esim. vaellusosuuksilla toisten kanssa höpöttely virkistää mielialaa kummasti! Erävaellus on perinteisesti ollut rankka kisa, jossa ultrajuoksijoiden reitin jako neljään toimii hyvin: torstaina edetään mukavalla mielellä, perjantai tullaan fyysisellä kunnolla ja hajoitetaan jalat, lauantaina voimavarana toimii henkinen kantti kipuja kestäessä ja sunnuntai tullaan Pyhällä Hengellä.



Torstaina kisa käynnistyi todella hienossa säässä rinkan tekemisellä, jota toinen jäsen kantoi tavaroineen 5 km. Markus sai pitää oman reppunsa ja minulle tehtiin väliaikaisrinkka. Rinkka oli hyvä kantaa ja toimi kohtalaisesti, mutta en saanut tehdä viimeistä hiomista kävelyn jälkeen, mikä söi pisteistämme 2p. pois. Matkan aikana arvioitiin (arvattiin) kuun asentoa, puun pituutta, koealan pinta-alaa ja energiankulutusta kaloreina. Meille torstaipäivä oli kohtalaisen vahva, arvioinnit osuivat kohdilleen ja loppupäivän tehtävistä saimme melko mukavasti pisteitä (mm. pikkunahkiainen, jätteiden lajittelu, puutavara ja kansallispuistotietous Nuuksiosta ja Sipoonkorvesta), haimme myös yhtä vaille kaikki lisärastit. Torstai-iltana saimme iltatehtäväksi kuksan värkkäämisen (to- ja pe yörastit) ja ampiaisloukun. Kuksaa värkätessä pelailimme myös jätkänshakkia tehtävän muodossa (hieno oivaltava tehtävä: sosiaalinen, kilpailullinen ja älyllinen). Ilta venyi kovin myöhäksi ja yöunet jäivät lyhyiksi (n. 4,5 h). Kuksaa tehdessä ydinasiana oli oivaltaa kuppiosan tekeminen hiilillä polttamalla, työkaluina kun ei ollut kuin puukko ja saha. Matkaa torstaille siunaantui n. 25-30 km, itse en sitä kovin tarkkaan katsonut Markuksen suunnistaessa lähes koko päivän. Rata oli suunniteltu siten, että pakolliset rastit oli sijoitettu tasaisesti päivälle ja lisärastit ”klimppiin” aivan päivän loppuun. Kaiken kaikkiaan torstai jätti melko ”nihkeän” olon, emme onnistuneet tehtävissä niin kuin olisi pitänyt.

Perjantai koitti ja aamulla kuudelta startattiin uuteen päivään kohtuullisen pirteinä. Etenimme hyvää vauhtia alkupäivän pääosin Niilon ja Paavon kanssa samaa vauhtia lähestulkoon päivän puoleen saakka. Siihen mennessä olimme testanneet tietouttamme mehiläistaloudessa (arvailua), juomaveden puhdistuksessa, pikasuunnistuksessa (n. 2 km käyräkartalla, aikarajat määrittelivät pisteet, rastilippuja useita vierekkäin) ja havainnoinnissa. Mehiläistalous oli yksi kisan kehnoimpia tehtäviä meille, jäimme siinä edellä meneville melko reilusti. Muuten päivä oli aika tasapaksua tamppausta. Muutamia pieniä mokia tehtävissä, jotka aiheuttivat välillä kevyttä alakuloa. Lisärastit edellisen päivän tavoin loppupuolella, tällä kertaa jätimme 2 hakematta. Matkaa tuli 40,5 km. Markukselle eivät sopineet Salomonin Speedcross kolmoset aiempien versioiden tavoin ja rakot tulivat jo alkupäivästä. Vaihdoimme myös riskillä kenkämme päivän puolenvälin jälkeen (lopulta erittäin hyvä ratkaisu). Yörastilla viimeistelimme (lohkaisin) kuksan ja Markus yritti tehdä olkiköyttä siinä onnistumatta (4 p. takkiin edellämeneville).

Lauantai-aamun herätys oli edellistä nihkeämpi, kylmempi (nukuimme taivasalla, kosteutta riitti). Pääsimme kuitenkin mukavasti liikkeelle ja jalat olivat yllättäen kuin uudet heti aamusta. Näimme tulokset aamulla ja totesimme olevan sijalla 4, vaikka kisa oli tuntunut takkuiselta. Saimme selkeästi uutta puhtia tuloksista ja lauantai tulikin melko kevyesti läpi. Tehtävissä sen sijaan teimme jälleen pieniä virheitä ja jätimme turhan paljon pisteitä roikkumaan. Kävimme myös pyörähtämässä Luontokeskus Haltiassa (aivan selkeä pettymys ainakin itselleni, suosittelen esim. Liminganlahtea/Syötettä/Oulankaa paljon mieluummin). Matkaa kertyi 32,5 km, joka tuli kyllä mukavasti, jos verrataan aiempiin vuosiin.

Sunnuntaina herätys 03.45 ja startti 04.30. Pikataipaleelle lähdettiin hyvällä mielellä, sijoitus oli tippunut kuudenneksi, mutta pisteistä puuttuivat vaelluspisteet torstailta ja perjantailta. Luvassa siis perinteisen kovalla juoksulla väh. 5. sija. Olimme liikkeellä todella pienillä lampuilla ja yösuunnistusosuudesta oli luvassa haastava. Toivoimme hyvää peesiapua parempilamppuisilta. Sitä emme kuitenkaan saaneet porukan hajotessa alun rastiviidakkoon melko ripeästi. Haimme alkuun kaikki lisärastit (lyhyellä lisämatkalla sai helposti rasteja) ja etenimme tasaisen hyvää hölkkätahtia. Päivä oli oikeastaan kokonaisuudessaan melko simppeli ja meni suunnitelmien mukaan: juoksimme arviolta 3/4 koko päivän etenemisestä ja haimme kolmea rastia vaille kaikki lisurit. Yhtä lisuria koitimme löytää, mutta emme osuneet heti kohdilleen ja pummin takia meinasimme myöhästyä tavoiteajasta. Erittäin kovalla loppujuoksulla ehdimme maaliin kuitenkin 1,5 minuuttia ennen aikarajan loppumista kaikkensa antaneina.




Kisa meni loppu viimein hyvin. Olisimme muutaman virheen poistamalla olleet neljänsiä, mutta kärkikolmikkoon oli tällä kertaa mahdotonta päästä. Edes parhaalla onnistumisellamme emme mielestäni olisi sinne ehtinyt. Jalat pysyivät koko kisan varsin huikeassa kunnossa ja fyysisesti kisa tuntui helpolta verrattuna esim. kolmen kansallispuiston kierrokseen. Matkaa tuli kuitenkin n. 130 km, eli lyhyistä päivämatkoista tai helpoista maastoista erot eivät johtuneet. Teoriapuolella olimme mielestäni kehittyneet, emme kuitenkaan jääneet Iirosta ja Samista kuin n. 10 pistettä, mitä voidaan pitää merkittävänä parannuksena.

Kisoista riittäisi kerrottavaa vaikka kuinka, mutta pyrin tässä kohtaa niputtamaan jutun tähän. Kisat olivat järjestäjien puolesta erittäin hieno osoitus "ammattitaidosta" niin tehtävien kuin radankin osalta. Toivottavasti tuleviin kisoihin löytyy myös järjestäjä ja riittävästi osallistujia! Katsotaan sitä omaa järjestelyvuoroa nyt aktiivisesti, 2015 tai 2017 ovat käytännön vaihtoehdot meillä.

Petri

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Rokua Geopark Adventure (6h) 2013


Teimme jo maaliskuussa päätöksen lähteä kisaamaan taas Rokualle, tällä kertaa lyhyemmälle matkalle mitä 2012. Tarkoitus oli pitää kunto kovana kisaan mentäessä, mutta ainakin Petrillä tuli treenaamiseen melkoinen katkos kesäkuun alussa, ensin Jukolan kanssa passailessa, sittemmin 2 viikkoa flunssassa olleena. Ennen kisaa tulikin käytännössä Jukolaa lukuun ottamatta 5 viikon tauko urheilusta. Kuitenkin vuosi muuten on kulkenut kisojen puolesta hyvin ja luotto omaan tasaisen tappavaan möyrimiseen oli siinä mielessä kohtalainen.

Kisaan valmistautuminen jäi jälleen kohtalaisen kehnoksi: Niilo sai pyörän vasta edellispäivänä Oulusta ja lenkkejä tälle kesää takana oli pyöreät nolla, toisaalta Petrillä pyörä oli ollut, mutta lenkkejä ainoastaan 3 koko vuonna. Valmistelevia harjoituksia (pyöräily+juoksu) Petrillä takana alkukesästä 3. Niilo saapui perinteiseen tapaan töistä melkoisen säädön kanssa Ouluun (kotona 00.30) ja aamulla lähtö myöhästyikin hieman sekä Petrin, että Niilon osalta ja kisapaikalle tulikin hieman kiire. Emme ehtineet tehdä valmistelevia toimenpiteitä riittävällä tasolla (lähinnä reitin piirtäminen ja läpi ajatteleminen).

Itse kisassa otimme räväkän startin: n. 100 metriä täysillä letkan kärjessä, jonka jälkeen jarrut pohjaan ja tyytyminen n. 7-8 sijan paikkeille juoksuprologin alkuun. Heti reitin alussa menimme ojarumpua pitkin junanradan alitse, jossa olimme tyytyväisiä päällystettyämme kisakartat kontaktimuovilla, jolloin karttojen kastuminen ei ollut vaarana (muutamalla tämä olikin ongelmia aiheuttanut). Prologista vaihtoon ja pyöräilyn alkuun n. sijalla 8 rauhallisella tahdilla.

Pyöräily lähti Petrin suunnistaessa kohtalaisesti liikkeelle ja ensimmäiset välit tulivat varsin mukavasti telkkä pönttöön ja telkkä pöntöstä – periaatteella. Kuitenkin pyöräilyn kolmannelle rastille teimme melkoisen muhkean virheen. Emme ehtineet piirtää ko. väliä kartalle etukäteen ja teimme nopean reittisuunnitelman lennosta. Emme kuitenkaan nähneet, että Muhosjoen ylittävä polku ei menekään siltana joen yli, vaan päättyy rantaan. Harhailimme ensin oikeaa polkua etsiessä 15-20 minuuttia, jonka jälkeen päädyimme ylittämään joen pyörien kanssa. Ylityksen aikana Niilon pyörästä irtosi takarengas, jonka äheltäminen takaisin puoliksi vedessä oli taas seikkailua! Siinä sitä sitten painettiin sen jälkeen yli 20 metriää korkeaa pystyjyrkkää seinämää pyörien kanssa! Kokonaisuudessaan virhettä tuli arviolta 25 minuuttia. Kärjestä jäimme 30 minuuttia ko. rastivälillä. Siitä suunnistuksen hieman sekoittuessa teimme myös seuraavalle välille yli 15 minuutin virheen. Sen jälkeen toimintamme hieman lamaantui, myös seuraavalla perusvälillä jäimme lähes 6 minuuttia kärjelle, puhtaasti jaloilla.

Siirryimme melontaan hieman papat meloo – fiiliksellä ja melonta tuli melko kohtalaisesti, vauhti ei päätä huimannut, muttemme myöskään jääneet kauheasti kärjelle (kärki 1 h 12 min, me 1 h 20 min). Tämän jälkeen kanootit ylös ja coastaleering, jossa jotenkin yllättävästi sytyimme hereille uudestaan! Ensimmäiselle välille vielä jäimme 1,5 minuuttia, mutta 2 seuraavaa väliä toiseksi nopeimmilla ajoilla ja edellä meneviä mukavasti kiinni (6-7 minuuttia järjestäen). Kuitenkin teimme vielä yhden huonon reitinvalinnan ja jäimme kärjestä uudestaan lähes 6 minuuttia ja lähimmistä kilpakumppaneista 4 minuuttia. Kuitenkin saimme porukkaa kiinni ja näköetäisyydelle, joten homma alkoi rullaamaan ja taistelutahto nousi!

Juoksuosuudella etenimme Petrin vauhtia (tasaisen tappavaa mönkimistä), juoksemalla kuitenkin koko ajan. Kisaa oli takana n. 6 tuntia. Hyviä reitinvalintoja ja tasaista etenemistä (rastivälit sijoilla 6-9). Juoksu ei tuntunut mitenkään lennokkaalta, mutta pyöräilyn alku kiilsi mielessä. Painoimme myös Niilon huikeilla reitinvalinnoilla mm. lehmähaan läpi ”hiehot saattavat tulla lähelle, mutta pitää vaan olla asenteella niitä vastassa niin ei ne mitään tee”. Niilolla tuntui koko ajan olevan paukkuja kovempaankin vauhtiin, mutta Petrille tultiin aika maksimia.

Pyöräilyn alku olikin sitten yllättävä, koska juuri juoksussa niin pirteä Niilo hyytyi heti alkuun yllättävän paljon. Mukana oli varmasti omaa jännittämistä hyytymisestä yhdistettynä kovaan mäkeen ja energian loppumiseen. Niilolla kesti myös hetki, ennen kuin sai geeliä alle ja mieli alkoi piristymään. Jäimme mm. heti ensimmäiselle pyörärastille yli 11 min kärkeen ja muistakin muutamia minuutteja. Kohta kuitenkin geeli alkoi vaikuttamaan ja maalin lähestyessä saimme muita kiinni, vaikka vauhti tuntui melko rauhalliselta. Seuraaville väleille kuitenkin hyvää reitinvalintaa ja tasaista etenemistä: osuusajat 7. ja 4. ja edellä meneviä kiinni yli 10 minuuttia.

Loppuun tulikin sitten kova loppukiri, saimme ajettua 4 edellä menevää porukkaa kiinni ja olimme jo osittain edellä, kunnes muut aloittivat loppukirin veivaamisen. Pari minuuttia takkiin, vaikka kuinka koitimme polkea, viimeinen rasti vesitornin päältä ja maaliin sijalla 8. Jäimme 4 minuuttia 5. sijasta ja olimme lopussa melonnan jälkeen 5 nopein porukka. Kahden kärki (Ojala & Höynälä ja hiihtopojat) olivat omaa luokkaansa lopussa, mutta muut tulivat lopun aika tasatahtia kanssamme, tai paremminkin jäivät.

Kehitettävää:
-          Reilusti ajoissa piirtämään karttoja, kartan piirto yliviivauskynällä
-          Mielikuvaharjoitus radasta jo ennen pyöräsuunnistusta
-          Kontaktimuovit karttoihin
-          Lopussa voi saada kiinni
-          Petrille juoksutreeniä, Niilolle pyörätreeniä
-          Energiatankkaus tasaisena (huolehdittava myös kaverista!)



lauantai 15. kesäkuuta 2013

Jämsä-Jukola 2013 tiimin jäsenten osalta.


Jämsä-Jukolassa tiimimme hajaantui useaan eri joukkueeseen, kuten aiempinakin vuosina. Oli kuitenkin loistava huomata, että kaikki aktiiviset jäsenet olivat Suomen kiistatta hienoimmassa urheilutapahtumassa mukana jälleen kokemassa Jukolan yötä!

Pyrin tähän keräämään tämän lähtökohtaisesti pienen piirin edesottamuksia tämän vuoden Jukolassa.


Veikoista Jukolassa olivat siis mukana tiimeittäin: Väätäiset (Petri, Niilo, Matti, Tuomas), Vaasan Suunnistajat 1 (Markus), Kultaiset Karhut (Jokke), Ähtärin Urheilijat (Taneli, Eero). 



Tuomas, Matti ja Petri (kameran takana) grillauspuuhissa (kanaa ja lohkoja) Venlojen jälkeen!

Jäsenistöstä avausosuutta juoksivat:

Taneli (677. lähdössä): avausosuudelta Taneli toi itsensä sijalla 609, jääden Niilosta 6,5 minuuttia. Muutama paha pummi alkuun oli verottanut huippuvetoa! 
Molemmilla avaajilla oli vielä luvassa lyhyttä osuutta myöhemmin yöllä jäljellä miehistöpulan vuoksi!
Toiselle osuudelle ei seurueesta ollut valikoitunut ketään.

Kolmannelle osuudelle (pitkälle yölle) taas lähtivät:
Petri: osuussijoitus 636. oli kyllä lähes täydellisen suorituksen takana. Juoksuvauhti ei riitä parempaan. Sijoitus nousi 31 pykälää osuudella!


Neljännelle osuudelle lähtivät:
Matti I: osuussijoitus 1015. antaa vielä hyvin parantamisen varaa tuleville vuosille! Ensimmäinen Jukola takana ilman leimausvirheitä ja iltarastien kautta ensi vuonna 800 sakkiin! Pakkia sijoitukselle 61 pykälää.
Taneli: joutui todella nopeasti toista osuutttaan juoksemaan, sijoitus silti 935. ja Mattia päihin 2 minuuttia!
Viitososuudelle lähtivät taistelemaan toista kertaa:
Niilo: osuussijoitus huima 438. vaikka makuupussista noustessa oli vaikeita hetkiä! 
Kuudennella osuudella mukana olivat:
Tuomas: osuussijoitus todella kova 561! Yllätti ainakin allekirjoittaneen vahvalla juoksulla ilman suurempia virheitä. Ei huono ensikertalaiselle, n. 5 iltarastien jälkeen!
Markus: osuussijoitus 745. Tasaisen vahva suoritus, mutta taisi reilaaminen vielä painaa jaloista suurimman terän pois?
Eero: otti porukan "sisäisen" osuusvoiton sijoituksella 443! 
Ankkuriosuudelle lähti vielä:
Jokke: tasaisen kova osuussijoitus 688. ilman maagisia virheitä.
Matti J: huima veto ankkurina vähäinen suunnistusmäärä huomioiden! Osuussijoitus 710. on todella kova ankkureiden joukossa! Jokelle takkiin 1:20.

Tulevaisuudessa lienee todennäköistä, että entinen Väätäiset - joukkue muuttuu Sappion Veikot - tiimiksi, jossa jatkavat ainakin Niilo, Paavo, Petri, Matti I, Tuomas ja mahdollisesti Matti J.

Kuvassa tulevaa Sappion Veikot - tiimin jäsenistöä nyt Väätäiset tiimin nimissä. 

Petri

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Leon Lenkki 2013 - Tampere


Nähtävästi kirjoittamispuoli on näin alkuun vahvasti minun heiniäni. Noh, ehkä kahden vähemmän kisanneen kaverin joukosta saan itse puserrettua parhaimman analyysin irti. Nimenomaan analyysi varmasti kuvastaa omia kisakertomuksiani melkoisesti!

Leon Lenkki on siis ehdottomasti ajankohdaltaan paras partiotaitokilpailu Suomessa - usein lämpötila heittelee toukokuun lopulla jo 20-25 astetta, valoa riittää myöhään ja kesä on juuri puhkeamaisillaan. Lisäksi kisat on aina hyvin järjestetty, tehtävät ovat monesti jopa SM-kilpailuja parempia: selkeitä tieto- ja taitotestejä ilman sen ihmeellisempää kikkailua. Kisa on siis kansallinen partiotaitokilpailu.

Kisatiimin kasaan saaminen toukokuulle on aina jollain tavoin haastavaa, Jokella on jos jonkinlaista kissanristiäistä (sotilas5-ottelukarsintoja yms.), Markus reilasi pitkin Eurooppaa ja tällä kertaa myös Niilo vietti aikaa Ivalon hangilla vielä kisan aikoihin, joten oli aika etsiä taas uutta verta pt-kisoihin. Tällä kertaa tiimiksi muodostuikin yllättävän helposti Petri, Taneli (viime Leon Lenkki ensimmäinen kisa harmaassa) ja Paavo (edellisen kerran partiotaitokisoissa vuonna 2001?). Ajatuksena oli pitää hauskaa ja hoitaa etenkin suunnistukset kunnolla, eikä niinkään treenata teoriaa.

Kisa oli tällä kertaa Tampereen Lokkien ja Kotkien järjestämä, joten kärjestä muutama Kotkavartio varmasti puuttuisi. Kisamaasto kierteli Sorilassa Tampereella (samoissa ympyröissä mitä Olympia LL vuonna 2007 (ehkä)).

Kisa lähti mukavasti käyntiin helpohkolla pöytälampun teolla. Mukavan leppoisa aikaraja ja tehtävä saatiin valmiiksi, mutta erojahan helpolla kätevyydellä ei saada aikaan (meille 3. parhaat pisteet). Heti lähdön jälkeen saimme Geokätköily-tehtävän, jossa piti erilaisten vihjeiden avulla ratkaista koordinaatit Geokätkölle ja sen jälkeen hakea se. Erittäin hauska tehtävä, päädyimme lopulta hakemaan kaikki kätköt (ainoana tiiminä) ja todistimme myös alkuperäiset olettamuksemme vääriksi, kätköt olivat todellakin useasti piilossa vaikeissa paikoissa. 




Suomen linnut - tehtävä testasi Suomen lintujen hallintaa melko kokonaisvaltaisesti: nimeä kaikki Suomessa esiintyvät linnut - periaatteella. Petri oli liekeissä tehtävän saatuaan ja tehtävästä tulikin 4. parhaat pisteet. Vanhoina maakrapuina karttanavigointi-tehtävän meripartiohommat olivat meille tiukassa aikarajassa liikaa ja jäimme muista. Perhostunnistustehtävä oli kisan ainoita mielestämme hieman tyhmiä tehtäviä, aihe hyvä - toteutus huono. 

Ensimmäinen suunnistustehtävä olikin Tuulihaukan pisteiden muodossa hieno. Hajaantuminen, 45 min aikaa, hakeaa mahdollisimman paljon raakapisteitä (rastit jaoteltu vaativuuden mukaan 4-9 pisteen arvoisiksi), 3 erilaista karttaa (normi, käyrä+suot, pelkkä käyrä kauimmaille alueille). Tanelille normi, Petrille käyrä ja suot ja Paavo kauaksi hakemaan pelkillä käyrillä. Kaikki tekivät hyvät, ellei erinomaiset suoritukset: kaikki missasivat 1-2 suunnistelluista rasteista, mutta ajoitus osui nappiin. Paavo oli 2 min ajan päättymistä maalissa, Taneli ja Petri 15 sekuntia myöhässä! Pisteet 8,8/9, kun toiseksi parhaat 4,9! Keskiarvo 1,9 pistettä!

Seuraavalla rastilla olikin ruoanlaittoa ja vatkaimen teko, työnjako meni: Taneli ja Petri kätevyyteen, Paavo tekemään jotain italialaista pastasettiä, josta kukaan ei tiennyt mitään. Omasta mielestämme vatkain oli tasapainoinen suoritus ja saimme laitteen kasaan ja toimimaan juuri ajan loppuessa. Pisteet 5/6, kun toiseksi parhaat olivat 2,8 ja keskiarvo reilusti alle 2! Huima ero tässäkin! Paavo teki parhaansa pastan kanssa ja jäimme parhaasta suorituksesta vain pisteen (hyvä ns. damage-control).




Kisan EA-tehtävät olivat kannaltamme hieman kehnoja. Molemmissa tehtävissä turhat virheet, jotka olisi voitu poistaa paremmalla kommunikaatiolla. Niissä piste/tehtävä takkiin.

Pikkutehtävissä (3-4 pistettä) otimme melko tasaiseen tahtiin takkiin semmoista 0,4-1 piste, joka tasoitti tilannetta melkoisen paljon! Tehtävät tuntuivat monesti hyviltä suorituksilta, mutta pikkutehtävissä usein vartion yhteispeli ja kisakokemus tuovat pisteitä.

Yösuunnituksessa teimme ratkaisun, että vain Petri ja Paavo lähtevät suunnistamaan ja Taneli jää kätevyyttä tekemään. Yösuunnistuksessa 2. parhaat pisteet (parhailla oli 3 miestä mukana) ja kätevyydessä kitarasta 7/10 pistettä. Kätevyydessä jäi tällä kertaa pisteitä hampaankoloon (vasta 6. parhaat pisteet) ja peli tiukkeni jälleen. 




Sunnuntai olikin pikkutehtävin parissa puuhailua, osassa teimme hyviä suorituksia ja kasvatimme eroa, osassa tuli hieman takkiin. Hienoja tehtäviäkin oli, mm. aamun ensimmäinen suunnistustehtävä LOST, jossa vastailimme kysymyksiin radalla ja teimme yhden pistesuunnistusrastin piirtämisen. Petri oli aivan loppu tässä vaiheessa kahden täysivauhtisen suunnistuksen jälkeen ja matkanteko oli hidasta. Kuitenkin kysymyksistä kaikki oikein ja rasti millilleen kohdalleen ja parhaat pisteet jälleen! Lisäksi ylitys tehtiin pienessä purossa köysien ja poikkipuun avulla, tässä kuvia. Onnistuimme mainiosti! 






Maaliin tullessamme tiesimme olevamme hyvillä sijoilla, suuria epäonnistumisia ei tullut. Muutama tehtävä hieman epäilytti, mutta vastaavasti muutama oli ollut varsin loistokas. Ehkä parasta kuitenkin oli se hauska fiilis, mikä koko kisan porukalla oli ollut. Emme olleet yhdessä kisanneet kertaakaan ja homma toimi alusta lähtien kuin nakutettu! Etenkin Paavon kotiutuminen pt-kisoihin oli kyllä yllättävän jouhevaa, heti ensimmäisestä tehtävästä lähtien homma toimi!

Kisasta tuli loppuviimein niukka voitto 0,4 pisteen erolla toiseksi tulleeseen! Pitkä Leon Lenkkien 4. sijojen sarja kirkastui kertaheitolla. Kisan jälkimainingeissa ajatus hiipi jo kahdesta Ähtärin Eräveikkojen vartiosta syysSM-kisoihin! We'll see!

Petri