Meidän kisareissu alkoi Espoosta lauantaiaamuna kuuden
aikaan. Aamun aikatauluun emme olleet jättäneet juuri varaa ylimääräisille
kommelluksille, mutta ainahan sitä jotain pientä tulee eteen. Niin myös tällä
kertaa, ja ylimääräistä aikaa kisapaikalla ei ollut, vaan rivakasti kamppeet
kasaan ja lähtöviivalle. Kisatunnelmaan pääsimme kuitenkin nopeasti, kun
ympärillä pyöri ihan urheilijan näköisiä tyyppejä virittelemässä kulkupelejään
tiukkaan iskuun.
Kilpailunjohtaja/ratamestari/quest-vastaava/huoltopäällikkö
Jykylän lyhyen tervetulopuheen jälkeen päästiin avaamaan kilpailun prologiosion
kuori ja kisa lähti käyntiin. Suunnistuksesta tuttua K-pistettä kisassa ei
ollut, mutta jos olisi ollut, niin meidän tiimi olisi ollut siellä
ensimmäisenä. Siihen malliin rivakasti lähdimme liikkeelle lähtöpaikalta, tosin
väärään suuntaan. Ähtärin keskustan tunteminen edes pintapuolisesti olisi
voinut helpottaa prologin karttana toimineen peilikuvakartan tulkintaa.
Rastipaikoista useimmat löytyivät ajallaan, mutta leimasimia huomattavasti
vähemmän. Prologin maaliin tulimme tavoiteajan tuplanneena ja 2/5 leimaa
rastikortissa. Petri kommentoi meidän ihmettelyjä toteamalla: ”Kyllä niillä
kaikilla rasteilla on leimasimet, tämä vaan on seikkailukisa.” Kilpailun luonne
ei ollut kovin selvä tässä vaiheessa.
Pyöräilyosuus lähti vähän tunnustellen liikkeelle ja
mietimme jatkuuko prologin teema myös kisan varsinaisilla etapeilla. Rastit
kuitenkin löytyivät hyvin ja leimasimetkin olivat suunnistushengessä rastilipun
vieressä. Seikkailullisia elementtejä ja vaihtelua tarjottiin muutamalla
pisteellä, joissa rastit olivat vähän isomman mäen päällä tai suolammen
keskellä. Hienot polkupätkät ja sujuva pyöräosuus sai meidätkin taas
innostumaan kisasta. Harmiksemme vaan 9. rastilla taas tuli eteen tilanne,
jossa rastilippua tai leimasinta ei löytynyt kohteesta. Prologin hämmentäminä
haravoimme rastialuetta etsien lippua sieltä täältä, mitään kuitenkaan
löytämättä.
Pyöräilyosuuden keskellä oli muutaman kilometrin mittainen
rivering-osuus, jossa rastit oli sijoiteltu virtaavan joen molemmin puolin ja
joen keskellä olleisiin saarekkeisiin. Tällä etapilla pääsi hyvään tekemisen
meininkiin kahlaamisen ja polkujuoksun merkeissä. Riveringin jälkeen oli vielä
pyöräosuutta jäljellä muutaman rastin verran. Ensin oli kuitenkin päästävä
metsän keskeltä takaisin tielle. Meidän tiimiämme alkoi loputtomalta tuntunut
pyöräntalutuspätkä jo hieman kyrsiä, mutta lopulta tielle kuitenkin päästiin.
Pyöräilyn jälkeen oli
kisan puolivälin huoltopiste. Mitään vaatteiden vaihtoa emme tehneet, mutta
evästä syötiin hartaudella ja ajan kanssa ja täytettiin juomapulloja.
Juoksuosuus alkoi mäen päälle kiipeämisellä, josta palkintona ei ollutkaan
pisteen leimausta, vaan vihje etsiä leimasinta paikallisen nuorisoseurantalon
ulkoseinältä. Hieman yllättäenkin tuo talo sattui osumaan reitillemme ja
leimasinkin löytyi muutaman kierroksen jälkeen. Jatkoimme hölkkäilyä kohti
seuraavaa rastia. Saavuimme rastipisteenä olleen sillan luo ja rastilippukin
löytyi. Leimasin ei. Seuraavan 10-15min kolusimme siltarakennelmaa alta, päältä
ja sivuilta, mutta jouduimme kuitenkin toteamaan, että joka rastilla nyt ei
vaan ole leimasinta. Kilpailuinto lopahti lopullisesti tässä vaiheessa ja lopun
tulimmekin retkeilymeiningillä. Meidän vauhtia kuvaa se, että jossain kohtaa
juoksuosuudella etana oli ehtinyt kiivetä olkapäälleni…
Melontaosuus vielä piristi mieltä kun sade loppui ja
maisemat olivat hienot. Vauhtia ei ollut, mutta nautiskelimme muuten vain
mukavasta menosta. Ne rastit mitä haimme olivat paikoillaan ja vähäksi aikaa
puheet ratamestarin nokkeluudesta piilottaa leimasimet jäivät taka-alalle.
Rullaluistelupätkälle saavuimme ilta seitsemän aikaan ja totesimme yhteisellä
päätöksellä, että tässä olimme jo sen verran hidastelleet, että turha vaarantaa
luistimien laakereita märällä kelillä, ja niin jatkoimme taivallusta kypärät
päässä, pelastusliivit päällä ja rullaluistimet kainalossa kuin
polttarisankarit konsanaan. Yhden matkan varrella olleen rastin päätimme hakea,
mutta emme varsinaisesti yllättyneet, kun sitä ei lopulta rastipisteestä
löytynytkään. Viimeisen kilometrin jouduimme vielä juoksemaan ehtiäksemme
annettuun aikarajaan, eli ennen iltakahdeksaa maaliin.
Ilta jatkui Petrin mökillä saunoessa ja selvisi myös
puuttuneiden rastien taustoja ja ilmeisesti nulikat olleet asialla. Kilpailusta
jäi jälkeenpäin ihan positiivinen kuva, kun kuuli, että kaikki yllätykset eivät
olleetkaan suunniteltuja. Kiitokset kisan järjestämisestä Petrille ja kisaan
osallistumisesta Antille ja muille (liian) kovasta vastuksesta!
-Markus