Mesikämmen Challenge

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Rogaining MM 2017 Latviassa.

Siitä onkin aikaa kun viimeksi on tullut kisaraportteja kirjoitettua, mutta nyt koin että semmoisen voisi jo pitkästä aikaa rustailla. Olihan se tarinan arvoinen reissu :) Päivittelen myös myöhemmin Paavon ottamia kuvia tänne.

Vuosi sitten SM:ien keskeytyksen jälkeen huomasin, että MM-kisat olisi lähellä Latviassa tulevana vuonna ja oma ajatus lähtemisestä alkoi heti kyteä. Ennen vuoden vaihdetta olin jo saanut Tanelin lupautumaan pariksi ja ilmoittauduimme ensimmäisten joukossa.

Treeniähän pitäisi näihin karkeloihin tehdä. Ongelmaksi meillä vaan muodostui allekirjoittaneen aivan liian tiukka puolivuotinen töiden osalta, jolloin valmistavia pitkiä juoksutreenejä ei tullut kuin kaksi: 5,5 h Jyväskylässä kintturogainingin kartalla Tanelin kanssa ja 4 h Oulussa yhtenä yönä itsekseen Oulu rogaa ja rollaa reitillä. Kisojakaan ei tullut yhtään alkukesälle. Positiivinen asia oli keväinen painonpudotus, jossa lähti 7-8 kiloa massaa pois ruodon ympäriltä.

Tavoitteenamme oli vetää ehjä 24 h veto, koska oikeastihan meillä kokemusta on älyttömän vähän nimenomaan 24h rogainingista, Petrillä muutama 4-8 h veto ja keskeytykseen Somerolla päätynyt 14h reissu. Tanelilla ei käytännössä yhtään reissua takana, mutta toisaalta rautainen kunto.

Painoimme siis torstaina autolla Ähtäri/Tampere akselilta lauttaan, josta n. 7 h ajomatka Viron ja Latvian läpi Rezekneen, olimme illalla 22:30 perillä, ilmoittautuminen, teltta pystyyn, lyhyt välppäys ja unille. Aamulla herätys kasilta, kamppeet niskaan ja ysiltä hakemaan kartat. Kartta oli laadultaan hyvä vedenpitävä tyvek, mutta koska emme model eventissä käyneet, ihan ei ollut kuvauksien taso selkeänä. Kartan keltainen/valkoinen/vihreä oli siis kulkukelpoisuudeltaan vähän auki. Arvioin matkavauhdin suunnitelmaan siten, että Someron SM:n toteutuneseen vauhtiin pitää käyttää kertoimena 0,85. Reitti oli meille aika selkeä, kartan koillisosan isot pisteet kiertäen ja etelän kautta pois, tavoitteena n. 100 km reitti. Pisteitä 275 alkup. suunnitelmalla.

Kartta löytyy siis osoitteesta http://sportrec.eu/ui/#1c93p4v 

Kisakeli oli raaka, +26-27 astetta lämmintä, erittäin kuuma ja todella kostea "lääsy", ja hiki virtasikin huolella. Startti klo 12:00 ja ryntäys letkan mukana maastoon. Heti ykkösen (409) ottaminen paljasti totuuden - valkoinen kartalla saattaa hyvin olla lehtipuupöheikköä, jossa kasvaa 1-1,5 metristä nokkospuskaa aivan tolkuttomasti. Suunnistaminen sujui alkuun hyvin ja naulasimme kaikki rastit ennen pimeän tuloa hyvin kiinni, pääosin molempien suunnistaessa. Vauhti oli hyvää, mutta aika nopeasti selvisi, että tiestön  ulkopuolella juoksemisesta tarvinnut haaveillakkaan, suurin osa valkoisista kartalla olisi Suomen suunnistuskartoilla tummanvihreitä, tummanvihreät Latvissa käytännössä läpipääsemättömiä. Keltaiset olivat hyvin harvoin nopeasti kuljettavissa, pääosin pelloilla kasvoi 1,5 m korkeudelta nokkosta, heinää, ohdakkeita ja kaikkea muuta matkantekoa hidastavaa, mutta toisaalta alueet olivat selkeitä muodollisesti.

Ennen starttia eniten jännitti nesteiden imeytyminen ja voimien riittäminen sitä kautta, mutta suurempia ongelmia ei ollut. Aloimme 3 h jälkeen ottaa 2h välein merisuolakiteitä alahuulen alle ja sillä vältyttiin krampeilta. 6 h kohdalla ensimmäisellä juomatäydennyksellämme teippasin vähän orastavaa päkiärakkoa piiloon ja matka jatkui tasaisella vauhdilla. Pystyimme hölkkäilemään helpot pätkät pimeän tuloon saakka. Pimeän laskeuduttua 21:00 suunnistaminen vaikeutui merkittävästi, päivällä maaston muodoilla pystyi ottamaan itsensä kiinni melko hyvin, mutta pimeällä ilman aiempien menijöiden polkuja olisi suunnistaminen ollut miltei mahdotonta. Teimme mielestämme pieniä virheitä vähän joka rastille, mutta GPS-seurannasta niitä ei näy, koska pääosin virheet olivat lähinnä epävarmuutta ja rastinoton hitautta selkeiden haahuilujen sijaan.

Yöllä ei juoksuaskelista tarvinnut esittää edes toiveita ja jaloissa alkoi rakkoja muodostumaan allekirjoittaneelle. n. 11 h kohdalla yhdellä tieosuudella niistä puhkesikin molemmat päkiät ja toinen kantapää, joka aiheutti kaksi compeed-taukoa n. 5 min per kpl. Matkanteko alkoi hidastumaan, mutta jalat silti antoivat vielä hyvin mahdollisuuden edetä suunnitelman mukaisesti. Olimme olleet 6h tultuamme n. 50 min suunnitelmaamme edellä, mutta 14 kisaamisen jälkeen olimme vartin perässä aikataulua. Siinä vaiheessa alkoi matkanteko hidastua jo aika rajusti ja allekirjoittaneen jalat eivät järin kovaa vauhtia mahdollistaneet, muutimme lopun suunnitelmaa 509-306-708-408-204-609-407 malliin 509-305-709-609-407 eli lyhensimme reittiä mutta pisteitä hävisi vain 6. Yön aikana nukutti kyllä yllättävän paljon ja pitkillä tieosuuksilla oli aika hiljaista molempien nollaillessa. Taukoja ei kuitenkaan pidetty ja tasaisesti könyttiin eteenpäin.

Käännekohta tulikin rastilla 710 18 h kisaamisen kohdalla: omat jalkani alkoivat olla niin kipeät etten pystynyt suunnistuksessa auttamaan oikeastaan yhtään,  tiellä pystyin vielä laahustamaan, mutta polulta poistuttaessa oli meno erittäin kivuliasta jo. Sitten luimme väsyneenä väärän hakkuuaukon ja sukelsimme ehkä noin miljoonatta kertaa sinne kaksimetriseen nokkospuskaan ja paju/koivupusikkoon nokkossekoituksella ja rastia ei löytynyt yhtäkkiä molemmilta katkeli kamelilta selkä kertaheitolla. Ei niinkään voimien loppumisen takia, loppui vaan aivan totaalisesti motivaatio kahlata koko ajan pöheikössä ja nokkospuskassa, etenkin kun jokainen metri tiestön ulkopuolella alkoi aiheuttaa tuskan parahduksia. Jätimme 710 pisteen hakematta (olimme siis rastiympyrän reunalla), samoin päätin yksipuoleisesti skipata 909 pisteen ja suunnata suoraan kohti maalia parin rastin kautta. Ärsytys oli molemmilla kyllä melkoisen suuri, mutta hissukseen taistelimme kohti maalia hakien 509-305-709 matkan varrella. Tielle päästyämme kysyin Tanelilta että vaihtoehtoina on kävellä suoraan 5 km maaliin tai hakea vielä 609 ja 407 matkalla, jalat oli kyllä aivan soosia olleet jo pitkään, mutta aikaa oli reilusti könköillä rastien kautta. Taneli tuumasi hyvin nopeasti ilman aprikointia että "suorinta tietä vaan maaliin". Maalissa olimme 21h 15 min suorituksen jälkeen pisteillä 243, n. 90 km tallaamisen jälkeen.

Mieliala oli välillä todella pettynyt matkan varrella kun emme omaan suunnitelmaamme pystyneet (ajallisesti olisimme kyllä pystyneet, mutta tällä kertaa ei henkinen jaksaminen riittänyt siihen ¨¨¨skaan maastoon tuon pitemmäksi aikaa). Jalat menivät kyllä todella karmeaan kuntoon, kaikkien varpaiden päässä isot rakot, sekä molemmissa päkiöissä ja kantapäissä puhjenneet rakot. Askelpituus kisan jälkeen oli 5-10 cm. Sinällään voimia jäi kyllä hyvin, koska jalat pettivät ennen voimien loppumista. Positiivista oli myös se, että energiatankkaus toimi ja mikään nivel ei alkanut prakaamaan. Tällä kertaa maasto kuitenkin vei voiton miesten henkisestä kantista. Näilläkin jaloilla olisi Suomen maastoissa haettu vielä helposti 3 h rasteja lisää, mutta tuolla ei vaan löytänyt taistelutahtoa hypätä sadatta kertaa pusikkoon. Tulevia vuosia varten pitää koittaa löytää rakko-ongelmaan ratkaisu joko pitkien treenien tai kenkävaihdon kautta.

Reissun parasta antia oli kuitenkin se, että Paavo oli matkassa huoltomiehenä (=paluumatkan kuskina), eli pääsimme kotimatkalle nopeasti kisan jälkeen ja matkan sai kerrankin nukahtamistaistelun sijaan rauhassa nukkua. Seuraavaa 24h roga lienee luvassa Jämillä 2018, ellei sitten jostain putkahda mielenkiintoista EM kisaa vähemmän kuumaan aikaan. On nuo ulkomaiden kisat kuitenkin kokemuksina niin erilaisia että sen puolesta niistä saa enemmän irti.

Petri






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti